Burnt Ends: niin herkullista ettei kotona kehtaa kertoa

Singaporen Chinatownin vierestä löytyy rehtien kiinalaisliikemiesten mukaan nimettyjä katuja. Teck Lim Road, Keong Saik Road ja Jiak Chuan Road rajaavat kaupunginosaan kolmion. Puhtoiset kadunnimet eivät kuitenkaan olleet enne alueelle: näillä kulmilla moni on menettänyt niin rahansa kuin terveytensäkin.  Vuosikymmeniä sitten kauppiastalojen edustoja valaisivat punaiset lyhdyt ja kaduilla rehotti hämärämiesten pyörittämä liiketoiminta.

Tänä päivänä suojeltujen arvokiinteistöjen edustoilla jonotetaan ravintolaelämyksien perässä. Katujen varsille on viime vuosina avattu useita mielenkiintoisia ravintoloita ja butiikkihotelleita. 

Eräs näitä elämyksiä tarjoavista ravintoloista on Burnt Ends.

Vuonna 2013 avattu Burnt Ends ponkaisi suoraan Aasian viidenkymmenen parhaan ravintolan listan sijalle 30. Ravintolan keittiöstä vastaa australialainen Dave Pynt.

Dave Pynt on myös yksi Burnt Endsin omistajista.

Maailmalla hankittu osaaminen näkyy ja maistuu Burnt Endsissä

Puugrillaamiseen hurahtanut Pynt paneutui tulen käytön saloihin ravintola Asador Etxebarrissa. Luovalla otteella grillaava ravintola sijaitsee tunnin ajomatkan päässä San Sebastiánista. Espanjan baskin Victor Arguinzonizin opissa Pynt tutustui niin puilla grillaamisen tekniikkaan kuin varta vasten kehitettyihin grillivälineisiin. Eri ruhonosien tarkkaan hyödyntämiseen eli niin sanottuun kärsästä saparoon keittämiseen hän perehtyi Lontoossa sijaitsevassa St. John -ravintolassa. Lisäksi Singaporeen asettuneen grillimestarin ansioluettosta löytyy Sydneyn Tetsuya’s. Tämä ravintola taas tunnetaan maistelumenuistaan, joissa sesongin raaka-aineet näyttelevät pääosaa japanilaisella tarkkuudella ja ranskalaisen keittiön opeilla valmistetuissa annoksissa.

Burnt Endsissä yhdistyy monta ravintolamaailman tämän hetken kuumaa trendiä. Ravintolan keskeinen teema on hauskanpito hyvän ruoan ja juomien parissa.

Ruokailu tapahtuu pääsääntöisesti avokeittiön vieressä olevalla tiskillä. Kokit huolehtivat tarjoilusta tapasbaarin tyyliin ja käyvät läpi silmien edessä valmistuvien annoksien yksityiskohdat. Keskustelu keittiöhenkilökunnan ja asiakkaan välillä on välitöntä. Omaa rauhaa ja perinteistä maistelumenua kaipaavalle seurueelle löytyy ravintolan takaosasta yksi pöytä. Ravintolan seinustalla on myös muutamia baarijakkaroita.

Ravintola Burnt Endsissä yhdistyvät ronski grillaaminen ja pipertäminen.

Burnt Ends ottaa pöytävarauksia vastaan ainoastaan ensimmäiseen kattaukseen. Tämän jälkeen paikat täytetään jonotuslistan mukaan. Takuuvarmasti illalliselle haluavan kannattaakin saapua paikalle heti kuudelta ja jättää yhteystiedot henkilökunnalle. Toisinaan jonotuslistallekin pääsyä jonotetaan. Ilmoitus vapaana olevista paikoista tulee yleensä parin tunnin sisällä. Lähistöltä löytyy paljon vaihtoehtoja juhlatunnelman nostattamiseen syöminkejä odotellessa.

Grillin kautta lautaselle

Ravintolan tiheään vaihtuva ruokalista koostuu jaettavista annoksista. Alku- ja pääruokien raja on häilyvä. Tiskillä tulee seurattua naapureiden tilauksia ja annoskateuden iskessä tapastyyliselle ruokalistalle on helppo palata. Ensimmäisellä käyntikerralla innostuimme ystäväni kanssa lisäämään tilaukseemme kokonaisena grillatun ranskalaisen viiriäisen. Kauniisti paistettu viiriäinen tarjottiin yksinkertaisesti perunapyreen ja persiljaöljyn kanssa. Kanalinnun rapea nahka ja mehukas liha maistuivat herkulliselta myös meidän lautaseltamme.

Pynt noudattaa oppi-isiensä keittiöfilosofiaa ja panostaa kikkailun sijaan yksinkertaisuuteen ja puhtaisiin makuihin. Osa kasviksista tuodaan Cameron Highlandsin luomuviljelyksiltä Malesian puolelta. Lihatuotteet sen sijaan tulevat pitkälti Australiasta ja Japanista.

Grilliruokien lisukkeiksi voi valita talon hapanjuurileipää tai raikkaita salaatteja. Muutamista raaka-aineista kootut annokset halutaan pitää illan valokeilassa.

Burnt Endsin nimikkoannoksiin kuuluvat mm. savustetut viiriäisen munat, jotka tarjotaan kaviaarin kanssa, mehevät kuningasravun jalat ja pikantti nyhtöpossuburgeri. 

Burnt Ends Sanger. Briossin välistä löytyy nyhtöpossua, punakaali-coleslawsalaattia, jalapenoja ja chipotlemajoneesia.

Hanger steak, luuydintä ja tummaa sipulisosetta.

Laadukkaiden lihojen ja merenelävien lisäksi kuumaa kyytiä saavat myös kasvikset. Edellisellä vierailullani nauttimani grillatut fenkolin lohkot saivat seurakseen itse tehtyä burrata-juustoa ja appelsiinilla maustettua öljyä. Trion makumaailma oli huumaava. Sommelierin suosittelema valkoviini nivoutui hienosti annokseen.

Fenkolia ja burrata-juustoa.

Grillattu kukkakaali sai sen sijaan seurakseen jogurttia, paahdettuja pähkinöitä ja fritattua salviaa. Yksinkertaiset annokset eivät synny vaivatta. Paikan päällä tehty sobrassada-makkara tarjottiin rapsakan hapanjuurileivän päällä palauttaen mieleen vuosien takaiset La Palman herkulliset lomamuistot.

Purjoa ja hasselpähkinää voin kera on eräs Burnt Endsin kasvisvaihtoehdoista. Kauttaaltaan mustaksi grillatun purjon uloimmat lehdet poistetaan ennen esillelaittoa. Suussa sulavaa.

Avokeittiötä hallitsee kahdella uuniluukulla varustettu grilliuuni. Puuhaloilla lämpiävän uunin piipusta puskee vähän väliä kunnioitusta herättävä liekki. Kokit lapioivat luukusta punaisena hehkuvia hiiliä seinustan arinagrilleihin. Erikoisvalmistettujen grillen tasot ovat veivattavia: kullekin raaka-aineelle saadaan optimilämpötila ja -kypsyys. Kokit näyttävän luottavat ammattitaitoonsa paistomittareiden tuijottamisen sijaan.

Burnt Endsin grillistä ei lopu tehot kesken.

Monien raaka-aineiden grillaamisessa hyödynnetään varta vasten valmistettuja aputyövälineitä. Esimerkiksi kuningasrapua grillatessa, ravun pitkät koivet makaavat kuperan pellin päällä suojassa hiilien polttavalta kuumuudelta.

Jos puolitoista kiloa painava naudan kylki kiinnostaa niin tilaus on syytä tehdä ajoissa. Lihajöötin tulella suutelu voi kestää jopa tunnin.

Grilliteema säilyy jälkiruoissa. Crème brûlée päälle ripoteltu sokeri muuttuu hetkessä rapeksi pinnoitteeksi tulikuuman polttoraudan avulla, kuin karjanmerkinnässä konsanaan. Makea poltetun sokerin tuoksu pöllähtää baaritiskin edustalle sokerin muuttaessaan olomuotoa.

Paahdettua ananasta, rommia ja vaniljajäätelöä.

Avaustiimiin kuulunut Tomas Gejdos huolehti juomapuolesta vieraillessani ravintolassa. Singaporessa jääkiekkoa harrastavan ja Singapore Airlinesin lentoemännän kanssa kihloissa olevan slovakin viinisuosituksiin ja cocktaileihin voi tutustua nykyään Club Street Social –baarissa, jonne hän siirtyi jokin aika sitten valmistelemaan menomestan uutta ilmettä.

Singaporesta löytyy useita maailmanluokan cocktailbaareja ja asiakkaat osaavat vaatia laatua. Burnt Endsin juomalistalta löytyykin australialaisten viinien lisäksi kattava lista cocktaileja. Baarimestari kypsyttää juomasekoitusten pohjia pienissä tammitynnyreissä sisääntulon vieressä olevassa baarinurkkauksessa. Jääpalakone ei kolise Burnt Endsissä. Kirkkaasta jääharkosta työstetään käsin drinkkeihin sopivat jääkuutiot jättimäisen uunin kuumottaessa selän takana. Juomalistalta on myös mielenkiintoisia pienpanimoiden oluita.

Burnt Ends maahantuo noin kolmanneksen viinivalikoimastaan. Gejdosin mukaan australialaisten viinien tuntemus on Singaporessa vähäistä, eikä monellakaan asiakkaalla ole kuvaa mantereen monipuolisuudesta. Monien mielikuvissa kengurumaa on yhtä ja samaa shiraz-rypäleen tuotantoaluetta. Burnt Ends tarjoaa kokeilunhalusille asiakkaille uusia kokemuksia. Ravintolan noin 100 australialaisen viinin kokoelma kattaa monipuolisesti maanosan viinialueet ja mielenkiintoiset viinintuottajat. Alkuviinejäkin löytyy.

Ravintolan baaritoimintaa on kehitetty matkan varella. Tilan puute on eräs haasteista. Toiminnan alkuvaiheessa viinipulloja rahdattiin lähistöllä asuneen Pyntin jääkaapista tarpeen tullen. Tänä päivänä kadun yli ei sentään tarvitse juosta kesken serviisin. 

Burnt Endsin nopea kipuaminen korkealle fine dining -ravintoloita pullollaan olevalle Asia's 50 Best Restaurants -listalle sai paljon palstatilaa. Ravintolan hyvä ruoka, huolellisesti suunniteltu palvelukokonaisuus ja mukava tunnelma ovat juuri sitä mitä yhä useammat kaipaavat ulkona syödessään. Kaupungissa vieraillut kaverini totesi hyvin illallisen jälkeen, "näin mahtavasta illasta ei viitsi retostella yksityiskohtia myöten kotiväelle. Saattaa tulla paha mieli juhlista pois jääneille".

KUVAT: Simon Pynt.

Kyrö Distilleryn viinat loistivat klassikkococktaileissa

Jäin oitis koukkuun Manhattan-ravintolan tunnelmaan ja tarjontaan vierailtuani siellä jouluaattoillallisen jälkeen.  Seuraava kokemukseni singaporelaisravintolasta oli heidän aikuisille suunnattu cocktailbrunssi. Bakkanaalit syöminkeineen pääsivät täyteen vauhtiin heti Manhattanin sisääntulon raskaiden tummien pariovien sulkeuduttua. Ainutlaatuista!

Juhlista selvittyäni palasin baaritiskille tarkistamaan muutamia yksityiskohtia tulevaa bloggaustani varten. Jutellessani baarimikkojen kanssa niitä näitä mainitsin, että kaukana pohjolassakin tehdään nykyään loistotuotteita.

Kaivoin älypuhelimeni taskusta ja selasin näytölle Kyrö Distillery Companyn nettisivut. Kerroin kuinka Etelä-Pohjanmaalla, valtion tiukan kontrollin alla, tapahtuu parhaillaan monenlaista mielenkiintoista. Tutustutin Manhattanin kaverit viiden viskinystävän tarinaan, heidän uskoonsa suomalaisen rukiin voimaan ja vanhassa osuusmeijerirakennuksessa valmistettaviin tuotteisiin. Nettisivuilta vilahti näytölle myös kuva alastomasta viisikosta kirmaamassa suomalaisessa ruispeltomaisemassa. “Sauna, you know”, yritin selittää kyseliään näköisille aasialaisille. 

Lupasin tehdä parhaani saadakseni maistiaissiivut Manhattanin poikien iltaan.

Ajoitus oli oikea: huhtikuinen työmatkani Helsinkiin oli muutaman viikon päässä. Lisäksi kävi ilmi, että suomalaisyrityksen myynti- ja markkinointitoimet olivat parhaillaan käynnissä myös Singaporen suuntaan. Isokyrön tislaajat lähtivätkin mielellään mukaan ideaani suomituliaisten toimittamisesta niistä kiinnostuneille ammattilaisille. Ruisviski- ja ruisginipullot vaihtoivat omistajaa helsinkiläisravintolassa ja päätyivät huolellisesti pakattuina matkalaukkuuni.

Minulla on tapana tuoda kotimaan matkoilta muutamia suomalaisia peruselintarvikkeita Singaporeen. Näihin kuuluu mm. Valion Oltermanni-juusto. Jälkeenpäin minulle paljastui hauska yksityiskohta. Vuonna 1908 rakennetussa Isokyrön osuusmeijerissä kehitettiin Suomen myydyin kermajuusto, eli Oltermanni. Kyrö Distillery Company on keväästä 2014 lähtien heruttanut viinaa Saksasta ostamillaan tislauspannuilla samoissa tiloissa. Kyröjoen varrella oleva perinnerakennus on muuten aikaisemmin ollut myös osa Oltermanni-paketin logoa. Nykyään paketissa on Saukkolan meijerimuseon kuva.

Toimitin pullot Manhattaniin suomalaisen viskin päivänä. Ehdotin, että tutustuessaan tuotteisiin he samalla suunnittelisivat viinaksista niihin heidän mielestään sopivat cocktailit. Ystäväporukkamme, johon kuului viinojen alkulähteiltä kotoisin oleva syntymäpäiväsankari toimisi koekaniineina lähestyvän syntymäpäiväjuhlabrunssin yllätysohjelmanumerona. 

Manhattanin väki ilahtui nostaessani pullot baaritiskille. Ilokseni kaverukset päättivät alkaa heti demoilemaan. Sain maistaa tuotteita nopeasti inspiroitujen cocktailien muodossa. Vertailimme myös Versoa ja Napueta Manhattanin valikoimista löytyviin maailmanluokan nuoriin ruisviskeihin ja gineihin. Erityisesti Napue-gin viehätti heti raikkaalla tuoksullaan ja uniikilla maullaan alan ammattilaiset ja minut. Viskin Ystävien Seuran järjestämä suomalaisen viskin päivä, joka kokosi yhteen Helsingin Kiltakellariin kaikki suomalaiset viskinvalmistajat ja toista sataa viskifriikkiä kaikui siis tänä vuonna päiväntasaajalla asti. Hymyssä suin jätin veijarit työmaalleen ja jäin odottelemaan viikon kuluttua pidettäviä juhlia.

Ravintola Manhattanin pääsali kuvattuna hetki ennen cocktailbrunssin alkua. 

Aloitimme cocktailbrunssin muutamillla talon cocktaileilla. Mukavaan tunnelmaan päästyämme vinkkasin tiskin toiselle puolelle, että olisi aika siirtyä isokyröläisiin.

Hyvää Suomesta drinkit aloitti Clover Club. Baarimestari Ashish Sharma kertoi juurta jaksain taustat valitsemilleen juomasekoituksille. Hänen mielestään ginin ominaismaun säilyttäminen cocktaileissa on haasteellista, mutta tällä kertaa valinta oli helppo. 

Ashish Sharma työn touhussa.

Napuen suomalaisista katajanmarjoista ja rukiista kumpuava maku piti hyvin pintansa vadelmaisen Clover Clubin kanssa. Napueta maustavat mesiangervonkukka, koivu sekä pohjoisen marjat karpalo ja tyrni taas toimivat hienosti cocktailiin kuuluvien sitruunamehun ja kananmunan valkuaisen kanssa.

Napue-ginillä terästetty Clover Club.

Seuraavaksi Ashish toi pöytäämme Vesper Martinit, juomasekoitukset, jotka esiteltiin ensimmäistä kertaa Ian Flemingin Casino royal –romaanissa. Napue-gin oli jälleen nappivalinta. Vodka ja kuiva vermutti natsasivat hienosti Napuen kanssa sitruunankuorella koristellussa cocktail-lasissa.

Sitten oli aika siirtyä ginistä viskiin Manhattaniin sopivin juonen kääntein. Ashish valitsi kolmannen drinkin lähtökohdaksi vuonna 1884 julkaistusta The Modern Bartender –kirjasta löytyvän Martinez-cocktailin. Ashish kertoi, että ensimmäistä kertaa Versoa maistaessaan hänelle oli tullut mieleen Old Tom Gin kaikessa positiivisessa mielessä. Niinpä hän päätti kokeilla miten Versolle ominaisen rukiin mausteisuus ja uusien jenkkitammitynnereiden antama makeus toimisi ginin sijaan. Kokeneen ammattilaisen mielestä Verso toi Martineziin miellyttävän lisäpotkun, joka sen giniversiosta puuttuu.

Hienosti viinalta maistuvia juomasekoituksia nauttiessamme kuulimme hauskan tarinan muutamaa päivää aikaisemmin baarissa vierailleesta suomalaisesta asiakkaasta. Maanmiehemme ilme olisi kuulema ollut näkemisen arvoinen hänen huomatessaan Kyrö Distilleryn pullot Manhattanin tiskillä. Kokemastaan ilmeisen liikuttunut suomalainen oli viettänyt tiskillä useamman tunnin kertoen eksoottisia tarinoita itsestään ja Suomesta. Traktorilla suoritetut riiuureissut niin yöttämässä yössä kuin lumipenkkojen välissä olivat sen sijaan hämmästyttäneet Aasian metropoleissa varttuneita baarimikkoja.

Manhattan osaa myös tyylikkäät cocktailpalat. Jättikatkaravun pyrstöt tarjoiltiin Bloody Mary -kastikkeen kanssa.

Kiitimme vuolaasti henkilökunnan viitseliäisyyttä ja vaivannäköä juhlaamme kohtaan poistuessamme hyvillä mielin jatkoille.

Seurueellamme oli hymy herkässä kun Clover Clubit saapuivat pöytään.

Eikä kulunut kauankaan kun viestittelimme Ashishin kanssa Napueen liittyen. Kyrö Distillery Companyn vientiponnisteluita Aasiankin suuntaan tulee taatusti jatkossa helpottamaan Lontoossa järjestetyn International Wine and Spirit Competitionin maailman paras Gin Tonic –ginipalkinto. Kyse ei ollut mistään kylätoimikunnan jokamiesluokasta: ensimmäistä kertaa järjestettyyn GT –sarjaan ilmoittautui 150 tislaamoa ympäri maailmaa.  

Singaporessa asuville Gin Tonicin ystäville on hyviä uutisia. Ranskalaisen La Maison du Whisky -yhtiön Singaporen pitkäripainen, Fine Spirits on nimittäin hiljattain solminut maahantuontisopimuksen Kyrö Distillery Companyn kanssa.

Isossakyrössä käydyn Suuren Pohjan sodan taistelun mukaan nimetystä Napue-ginistä ja muista Kyrö Distillery Companyn laatutuotteista tullaan vielä puhumaan muuallakin kuin saunanlauteilla. 

KUVAT: Johanna Riihimaa

SG50 - Singaporen juhlavuosi näkyy myös kaupungin ruokajuhlien ohjelmistoissa

Ruokafestivaalit saavat kansanjoukot kerääntymään yhteen eri puolilla maailmaa. Ruoan ympärillä juhlitaan ja vietetään vapaa-aikaa monella eri tavalla perinteisten sesonkeihin liittyvien karnevaalien lisäksi. Suosikkeja kannustetaan kokkikisoissa, elintarvikkeita kahmitaan ostoskasseihin maistiaisten innoittamana ja luennoitsijoita kuunnellaan herkeämättä. Festareiden pääosassa on kuitenkin yhdessä nautittu hyvä ruoka.

Singaporessa järjestetään vuosittain kaksitoista merkittävämpää pelkästään ruokaan ja alkoholijuomiin keskittyvää juhlaa.

Herkkusuut odottavat sormet syyhyten näppäimmistöjen äärellä ravintolaviikon tarjousten julkistamista. Lukuisat mukaan lähtevät ravintolat tarjoavat kiinteähintaisia kolmen ruokalajin menuita sekä lounaalle että illalliselle. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävälle ravintolaviikolle haluavan on syytä toimia rivakasti sillä parhaat tarjoukset myydään hetkessä loppuun.

Tarjoushintojen turvin voi kevein mielin tutustua ennestään tuntemattomiin paikkoihin. Tein ensivierailun australialaisen Luke Manganin Salt grill & Sky bariin vuoden ensimmäisen ravintolaviikon aikana. Maisemat ION Orchard –ostoskeskuksen yhteydessä olevasta pilvenpiirtäjästä huikaisivat tällä kertaa kuitenkin enemmän kuin illallisella tarjottu 90-luvulle jämähtänyt ruoka.

Olut, viski, viini ja cocktailit ovat Singaporessa kaikki oman festivaalinsa arvoiset. Shampanja virtaa taas Aasian 50 parhaan ravintolan julkistamistilaisuuksissa, jotka on toistaiseksi järjestetty kaupunkivaltiossa.

Singaporen itsenäistymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Monimuotoista singaporelaista ruokakulttuuria juhlitaan kahden eri festivaalin voimin. Juhlavuosi ryydittää sekä Singapore Food Festivaalia että Ultimate Hawker Festia.

Maailmankuulut kokit vierailevat World Gourmet Summit ja Savour festivaalien aikana Singaporessa

Vuoden suurimmat ja kansainvälisesti tunnetuimmat ruokafestivaalit vietettiin Singaporessa jo alkuvuodesta.

Singaporen matkailun edistämiskeskus perusti World Gourmet Summit –tapahtuman 90-luvun loppupuolella edistääkseen kaupungin mainetta varteenotettavana ruokamatkakohteena.

Kuukauden päivät kestävään tapahtumaan mahtuu valtava määrä erikoisillallisia ja näytöksiä. Tapahtuman yhteydessä valitaan myös vuoden kokki. Tällä kertaa tunnustuksen sai singaporelaisravintola Bacchanalian keittiömestari Ivan Brehm.  Brasilialainen on ammentanut oppia maailman parhaista ravintoloista ennen Singaporeen asettumista. Ansioluettelosta löytyy mm. Per Se, Mugaritz, La Terraza del Casino, Hibiscus ja The Fat Duck. World Gourmet Summit on ilmeisen onnistunut tehtävässään: ruokaturistien lisäksi kaupunkiin virtaa maailmanluokan osaajia kaupungin gastronomista mainetta entisestään kohottamaan.

Marraskuun lopussa järjestettiin Savour –ruokafestivaali F1-varikkorakennuksen vieressä. Festariohjelmaan sisältyi niin julkkiskokkien näytöksiä kuin kokkauskursseja yleisölle. Messuosastoilla sai maistella viinejä, japanilaisia sakeja ja gourmet-tuotteita.

Huippuravintoloiden tarjoamat nimikkoannokset kiinnostivat suurta yleisöä. Tapahtuma-alueelle päästäkseen pitää ostaa 45 euron pääsylippu, jonka hinnasta puolet ladataan alueella käyvälle maksukortille. Nälkäisenä paikan päälle saapuva saa nopeasti ladata korttiin lisää valuuttaa latauspisteellä. Pienten maistiaisannosten hinnat pyörivät noin kymmenen euron paikkeilla.

Mutta kauppa se on joka kannattaa. Esimerkiksi hongkongilainen Bo Innovation on myynyt vuosien varrella kymmentuhatta kappaletta molekyylikeittiötulkintaansa perinteisestä höyrytetystä possunlihanyytistä. Kolmen Michelin-tähden itseoppinut kokki ja Kanadan Masterchefin tuomari Alvin Leung painoi myös itse pitkää päivää kojullaan.

Mustiin pukeutuneen Demon Chefin kojulla riitti vilskettä.

Yleisömäärä kipusi lähelle kahtakymmentätuhatta. Kaksikymmentä ravintolaa myi kojuistaan annoksia niitä jonottaville asiakkaille. Pohjoismaisista ravintoloista mukaan oli päässyt tanskalainen moderniin thairuokaan keskittynyt Kiin Kiin.

Maistoin Henrik Yden kahtatoista erilaista kukkaa sisältävää jälkiruokaa. Fine dining on haasteellista tarjottavaa tropiikin ulkoilmafestivaaleilla. Annos rupsahtaa vapaata pöytää metsästäessä ja annoksen makuihin keskittyminen on haastavaa toisten odottaessa selän takana paikan vapautumista.

Thairuoan mestari Henrik Yde kertoi annoksiensa yksityiskohdat tiskillä.

Rehdit annokset toimivatkin festareilla paremmin. Näistä maistoin Garagistesin härän kieltä fermentoidun maa-artisokan kanssa sekä singaporelaisen OSIAn häränribsejä prässätyn vihreän omenan ja tumman tryffelikastikkeen kera. Maittavia annoksia molemmat. Erityisesti Garagistes onnistui herättämään annoksellaan mielenkiinnon myös ravintolaa kohtaan. Valitettavasti ravintolan verkkosivut kertovat tasmanialaisen ravintolan sulkeneen ovensa lopullisesti.

World Street Food Congress pyrkii parantamaan maailmaa katuruokakulttuuria kehittämällä

Gourmet-ruokaan keskittyvien juhlien joukosta löytyy mielenkiintoinen uusi tulokas: World Street Food Congress. Osallistuin toista kertaa järjestettävään tapahtumaan huhtikuun alussa.

Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että mies näiden juhlien takana on KF Seetoh. Hän pyrkii Makansutra -yrityksensä kautta edistämään katuruokakulttuurin säilymistä ja kehittymistä ei pelkästään Singaporessa, vaan kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. Yrityksen toimintoihin kuuluu esimerkiksi ruokakojutorin pyörittäminen, ruokaoppaiden julkaiseminen, mediapalvelut ja konsultointi.

La Guerrerensen rouvat saivat myös asiakkaat hymyilemään vuonna 2013.

World Street Food Congressin kautta KF Seetoh kehittää entistä tiivimmin katuruokakulttuuria maailmanlaajuisesti. Tapahtumaa koordinoivaan neuvoston jäsenistössä vaikuttavat mm. Anthony Bourdain ja Noman perustajiin kuuluva Claus Meyer. Monessa mukana oleva Meyer puhui tänä vuonna siitä, miten Boliviassa taistellaan köyhyyttä vastaan herkullisen katuruokayrittämisen avulla.

Singaporeen saapui katuruokayrittäjiä 12 eri maasta ja aitoa katuruokaa tarjottiin viiden päivän ajan 24 ruokakojusta. Eurooppalaista katuruokaa edusti tänä vuonna berliiniläinen currywurst ja kirkas perunasalaatti. Meille kovin tavallista, mutta aasialaiset jonottivat tyynesti heille eksoottista ruokaa.

Rapeat mereneläväpannukakut tehtiin juuri samalla tavalla kuin Vietnamin pääkaupungissa. Hiilien päällä pienissä savikupeissa paistetut pannukakut valmistuivat osaavissa käsissä nopeasti.

Juhlien aikana järjestetään ruoanlaittonäytöksi ja kaksipäiväinen seminaari. Selvästi odotetuin puhuja oli Stephen Werther, joka paljasti yksityiskohtia New Yorkiin suunnitteilla olevasta Bourdain Marketista. Werther mainitsi mielenkiintoisena yksityiskohtana, että Blade Runner kulttielokuvasta on tarkoitus napsia suunnitteluideoita marketin toteutukseen. Noin sadan katuruokakojun lisäksi saman katon alle tulee osteribaari, leipomo ja lähiruokatori. Katuruoassa ja sen tarjoilussa pyritään mahdollisemman autenttiseen kokemukseen. Tavoitteeksi on asetettu, että singaporelaisen chicken rice annoksen tulee maistua yhtä hyvältä kuin saarivaltion parhaissa paikoissa.

Myyntipaikkoja kierrättävän ruokahallin on tarkoitus avata ovensa ensi vuoden alussa. Bourdain on hyödyntänyt KF Seetohin asiantuntemusta ja kontakteja alan yrittäjiin maailman parhaassa katuruokakaupungissa. KF Seetoh onkin jo julkistanut hakuohjeita mukaan haluaville paikallisille yrittäjille.

Juhlavuoden kunniaksi singaporelaiselle katuruoalle oli varattu oma osastonsa katuruokajuhlilla. Telttaan oli asetettu esille kiinnostavaa materiaalia singaporelaisen katuruokakulttuurin kehitysvaiheista. Maistelin enimmäkseen kaupungissa vierailevien ammattilaisten tuotteita. Ohessa kuvia tämän vuoden herkuista.

Singaporelainen Keng Eng Kee Seafood tarjosi erinomaista friteerattua pehmytkuorirapua, munakoisoa ja mustekalaa kolmella eri kastikkeella. Pyysin tupla-annoksen ravintolan kuuluisaa chilikastiketta.

Paul Qui lopetti työt fine diningin parissa voitettuaan Top Chefin yhdeksännen tuotantokauden Amerikassa  ja perusti East Side King katuruokayrityksen Teksasin Austiniin.

East Side Kingin  kinilaw, filippiiniläinen ceviche maistui raikkaalta.

Vietnamilaista perinneherkkua.

Tarjolla olleista filippiiniläisistä kojuista maistoin rapean wanton-keksin päältä tarjottua possunpääsalaattia. Possunpää oli ensin keitetty ja sen jälkeen makoisat lihat paistettiin hiilien päällä. Calamansi-sitrushedelmä raikasti mukavasti lihaisaa salaattia. Täydellinen suupala.

Paikan päälle oli saapunut myös brooklyniläinen Bon Chovie niminen yritys, joka myi friteerattuja sardelleja savupaprika-aiolin kera.

Herkullista, mutta tässä skabassa ei ole kotimaisen muikun voittanutta!

Kotimaan ruokafestivaalit kolkuttavat jo nurkan takana  

Singaporesta käsin katsottuna myös Suomessa pian käyntiin pyörähtävä festivaalikausi näyttää varsin herkulliselta.

Turun Neitsytperunafestivaaleilla juhlitaan perunan satokauden alkamista jo viidennettä kertaa kesäkuun puolessa välissä. Samaan aikaan järjestettävä Taste of Helsinki on vakiinnuttanut paikkansa suosittujen ravintoloiden rentona näyttämönä ja pikniktilaisuutena. Myös katuruoka on saanut omat juhlansa viime vuosina. Street Food Carnival karavaani suuntaa tänä kesänä kahdesti myös Turkuun.  Katuruokaa pääsee nauttimaan sekä Turku Design Festivaalin että Down by the Laiturin aikaan.

Syksyllä Turkuun saapuu kokkeja ulkomaita myöten. Yhdessä kaupungin kärkiravintoloiden kanssa he loihtivat saariston raaka-aineista 4 ruokalajin menut. Food & Fun Turku tulee jälleen täyttämään mukaan lähtevät 12 ravintolaa sekä cocktailbaarit. 

KUVAT: Gastronomi Kiiski

Ravintolavinkkejä maailman kalleimpaan kaupunkiin

Singaporen ruokatorikojuilta löytyy loputon määrä erilaisia paikallisia herkkuja. Opaskirjojen tarjoamat vinkit parhaista paikoista ja kuvaukset niiden ruokalajeista helpottavat tuhansien kojujen ruokamaailmaan tutustumista. Välillä tekee mieli kuitenkin jotain kotoisampaa mausteisten ruokien sijaan. 

Ruokakojuilta löytyy länsimaalaistakin ruokaa. Osalla näistä kojuista on pitkät perinteet. Erityisesti Hainanin saarelta Singaporeen rantautuneet kiinalaiset kunnostautuivat historian saatossa kaupunkiin asettuneiden eurooppalaisten muonitsijoina. Ruokalistat ovat aika lähellä suomalaisten huoltoasemien tarjontaa. Edulliset pastat, erilaiset pihvit ranskalaisilla perunoilla ja friteeratut ruoat ovat pääsääntöisesti ihan syötäviä, tosin hieman yksipuolisen makuisia. Kasvislisukkeena on usein tölkkipapuja. 

Kun tekee mieli oikeaa länsimaalaista ravintolaruokaa, ulkonasyöjän pitää olla tarkkana: Singapore tituleerattiin hiljattain jälleen maailman kalliimmaksi kaupungiksi.

Ostoskeskusten keskihintaiset ravintolat tuottavat usein pettymyksen vähän sinne päin tehdyillä annoksillaan. Kaupungin monet huippuravintolat tarjoavat luonnollisesti aitoja makuelämyksiä mutta niissä vierailu iskee ison loven lompakkoon. Onneksi naapuristostani löytyy muutamia luottopaikkoja. Oikealla konseptilla ja ammattitaidolla hinnat ovat saatu pysymään kohtuullisina, ja lounailla jopa huokeina.

Jonotus palkitaan ravintola Saveurissa

Purvis Street on kivenheiton päässä Raffles-hotellista.  Vanhat kauppiastalot reunustavat lyhyttä katua, jonka molemmin puolin löytyy useita ravintoloita. Yksi näistä on ranskalaisvivahteista ruokaa tarjoava Saveur. Kolme vuotta sitten avatun ravintolan omistaa kaksi kaverusta, joilla on paljon yhteistä. Molempien vanhemmat ovat ruokakojuyrittäjiä ja samalta pohjalta ponnistavat myös menestyvät nuoret ravintoloitsijat. Kaksikko säntäsi suoraan kokkikoulusta hankkimaan työkokemusta kaupungin parhaimpiin ranskalaisravintoloihin. Pitkien työpäivien aikana syntyi idea huokeasti hinnoitellusta ruokaravintolasta. Ranskalaiseen ruokaan perustuva konsepti happotestattiin East Coast Parkissa. Pienellä taloudellisella riskillä perustetun ruokakojun suosio vakuutti tuolloin reilusti alle kolmekymppiset kaverit investoimaan ravintolaan kaupungin keskustassa.

Saveur tarjoaa ammattitaidolla valmistettua hyvän makuista ruokaa. Ja mikä parasta, ruoan tasoon nähden hintataso on halpa. Kolmen ruokalajin lounaan ruokajuomineen saa alle kahdellakymmenellä eurolla.

Alkupalaksi voi valita keiton, pastan tai salaatin. Talon pasta on kauniisti lautaselle pyöräytettyä capellini-pastaa, joka tarjoillaan hienoksi ajetun porsaanlihakastikkeen ja kuivattujen katkarapujen kanssa. Toimii. 

Ravintolan nimikkopastan maut sointuvat hyvin yhteen.

Pääruokavaihtoehtoja löytyy lounaalla neljä. Näistä omat suosikkini ovat paahdettua porsaankylkeä linssien ja uppomunan kanssa sekä ankankoipi-confit perunapureen ja paistettujen sienten kanssa. Jälkiruokasuosikkini on silkkinen pistaasi-pannacotta. Toisena vaihtoehtona on hyvänmakuinen Crème brûlée.

Saveurin pannacottassa maistuu ja narskuu pistaasi.

Päivän lounaslistan lisäksi annoksia voi tilata myös listalta. Saveurin palvelu on ystävällisen rivakkaa arkisesti sisustetussa salissa.

Concetton nuori tiimi osaa hommansa

Saveurin menestyksen innoittamana nuoret yrittäjät avasivat toisenkin ravintolan, italialaiseen keittiöön kallellaan olevan Concetton Handy Roadille. Concetton suosion resepti on sama kuin Saveurin, edullinen ja ammattiaidolla tehty ruoka. Listalta löytyy pastojen ja risottojen lisäksi sekä liha- että kalaruokia. Lasi talon viiniä maksaa 5,5 euroa.

Lohen kanssa tarjottiin couscous-lisäkettä osterien kera.

Kahdessa tasossa olevan ravintolan sisutus on äärimmäisen pelkistetty. Kokkien työskentelyä voi seurata ravintolan avokeittiöistä. Käsintehtyjen pastojen ja risottojen kypsyydet ovat aina kohdallaan. Liharuokien hinnat on saatu pidettyä kurissa käyttämällä pidempään kypsennettäviä edullisempia ruhonosia.

Kylmäköt työskentelevät Concetton yläkerran avokeittiössä.

Concetto tarjoaa myös kolmen ruokalajin lounaan alle kahdellakympillä. Listalla olevat pastat ja pääruoat maksavat noin kymmenen euroa. Kauniisti esillelaitetut annokset ovat mietittyjä ja maittavia.

Näyttävä tiramisu myös maistui hyvältä.

Waterloo Streetin piilossa oleva helmi

Waterloo Streetillä sijaitsevaan Waterloo Timesiin ei eksy vahingossa. Rakennuskompleksin alakerrassa sijaitsevan ravintolan paikantaminen on kuitenkin vaivan väärtti. 

Liitutaululta ja seiniltä löytyy aina päivän annoksia menua täydentämään. Monet jakavat pöydässä alkupalaksi ohuelle keksimäiselle pohjalle tehtyjä pizzoja, joissa on laadukkaat täytteet.

Waterloo Times.

Edellisellä kerralla nautin pannulla paistettua mustekalaa, joka tarjoiltiin yllättäen burrata-juuston kanssa. Yhdistelmä toimi kirsikkatomaattien ja rucolan kanssa, vähän kuin lämmintä mustekalasalaattia. 

Pääruoaksi valitsin paistettua punanapsijaa, hietasimpukoiden, parsan ja perunapureen kanssa, 18 e. Kahden suuren kalanfileen kypsyydet ja maustaminen olivat kohdallaan. Vienosti sahramilta maistunut kastike kruunasi annoksen.

Rehtiä ravintolaruokaa Waterloo Timesin tapaan.

Pieni, noin kolmekymmentä henkeä vetävä paikka on usein täynnä, joten pöytävaraus on iltaisin suositeltavaa.

Aitoja ranskalaisia makuja Le Bistrot du Sommelierin tapaan

Hieman hinnakkaampi mutta erinomainen Le Bistrot du Sommelier sijaitsee Armenian Streetillä. Keittiömestarina toimii nuori Brandon Foo, joka palkittiin vuoden tulokkaana viime vuoden World Gourmet Summit –tapahtumassa. Hieno saavutus ravintolakouluja käymättömältä lahjakkuudelta.

Bistron terassi on jäänyt vieressä olevan uuden lakikoulutyömaan puristuksiin mutta miellyttävän rouheasti sisustetuissa sisätiloissa viihtyy hyvin.

Le Bistrot du Sommelier.

Ruokalista on yksinkertainen. Muutamien alkuruokien, kuten etanoiden ja sammakonkoipien lisäksi tarjolla on maistuvia lihaleikkeleitä ja aladobeja, jotka tarjoillaan rapean patongin kanssa. Pääruokavaihtoehtoja ei ole monta mutta annosten laatu korvaa määrän.

Sianpäästä ja keitetyistä porkkanoista tehty aladobi, 10 e, oli saanut seurakseen raakaa sipulia, lehtipersiljaa ja kapriksia. Päälle oli lorautettu hyvälaatuista oliiviöljyä. Suuresta lohkareesta olisi riittänyt hyvin kahdellekin henkilölle jaettavaa.

Sianpääsyltty höysteineen maistui tuoreen patongin kanssa.

Viime kerralla syömäni steak frites, 23 e, valkosipuli-confitin kanssa on kerrassaan loistava. Tilasin onglet de bouef lihapalasta tehdyn pihvin nopeasti kypsennyttynä, eikä ihme, että tarina kertoo tämän pitkät ja poikittaiset lihassyyt omaavan maukkaan naudanlihapalan olevan lihanleikkaajien suosiossa. 

Le Bistrot du Sommelier osaa pihvit.

Kahtia leikatut tuulihatut, 10 e, oli täytetty vaniljajäätelöllä ja ne tarjoiltiin suklaakastikkeen ja paahdettujen mantelilastujen kanssa. Yhdelle henkilölle aivan liian suuri annos maistui hyvälle.

Tuulihatut kannattaa tilata jaettavaksi.

Bistrossa järjestetään myös viini-illallisia, pruuveja, joille keittiömestari loihtii viineille sopivan menuun.

KUVAT: Gastronomi Kiiski