Grillin kautta kotiin eli maistelumenu Esperanton tapaan

En ole vuosiin käynyt Ruotsissa. Olen yhtä pihalla maan kehutusta ravintolaskenestä kuin kainuulaispoika aikanaan virkamiesruotsin kurssin suullisessa kielikokeessa.

Aurajoen läntisen rannan ravintolakeskittymään kuuluva ravintola Smör on myös jäänyt minulta kokematta.

Tein pöytävarauksen välittömästi kun kuulin ruoasta täydet 40 pistettä White Guide Nordic -oppaassa saaneen Esperanton vierailevan Smörissä. Vuonna 2005 avattu tukholmalaisravintola on uusinut Michelin-tähtensä jo kymmenen vuoden ajan. Ravintoloitsija Sayan Isaksson saapui vetämään yhden päivän kestänyttä keittiön haltuunottoa. Oikeana kätenä toimi ravintola Olosta lahden toiselle puolelle siirtynyt Taneli Myllyvirta. 

Varauksen tekemisen yhteydessä menusta eikä sen hinnasta ollut yksityistietoja selvillä. Esperanton maine riitti kuitenkin myymään lauantain kaksi noin 60 henkeä vetänyttä kattausta loppuun.

Saavuimme Turkuun hyvissä ajoin ennen pöytävarausta, sillä piipahdimme saaristolaismarkkinoilla. Smörin sisäpihalle pop-up –tyyliin pystytetystä pallogrillistä tuprahti herkulliset tuoksut ohittaessamme illallispaikan.

Samppanjaa lasiin ja keittiöntervehdyksiä odottamaan. Niitä tulikin kerralla kolmin kappalein.

Valitettavasti silkin ohuen, yrteillä täytetyn sellerikäärön ja osteriraksun maut jäivät maistamatta, sillä laitoin viiriäisen munan jalustoineen päivineen vahingossa suuhuni. Edellisenä päivänä Savoyssa vorschmackilla ja Puolustuslaitos viinalla herkistetty suu toimi nopeasti. Pinaattikastikkeeseen hieromani siro suolasta tehty, ja keksiksi luulemani munakuppi siirtyi vauhdilla nenäliinaan. Mainitsin lautasten keruun yhteydessä, että syötävän osuuden olisi voinut esitellä paremmin. Ok, sanoi tarjoilija ytimekkäästi.

Alkuraksuja.

Kuuden ruokalajin menun aloitus oli enemmän suunhuvitusosastoa varsinaisen alkuruoka-annoksen sijaan. Hennosti savulta maistuva ruiskeksi rouskui suussa herkullisesti karhunlaukkalevitteen, yrttien ja syötävien kukkien kanssa.

Meriravun eli keisarihummerin pyrstö kylpi tattarivellissä onnistuneesti. Ruotsin länsirannikolta pyydetty äyriäinen oli hienovaraisesti kypsennetty ja maistui tuoreelta. Kuivattu merilevä, puffatut tattarinjyvät ja erityisesti rapuliemestä tehdyt lastut loivat annoksen makumaailmasta hienostuneen.

Oo siellä jossain mun merirapu.

Pallogrillissä nopeasti pinnaltaan grillattu ja ohuiksi siivuiksi leikattu karitsa sen sijaan kaipasi perusmaustamista. Hyydytetyn keltuaisen, erikoissalaattien, yrttien ja heraliemen kanssa tarjotusta annoksesta puuttui herkullisuus. Pieni annoskoko oli tällä kertaa eduksi.

Hieman lammasta.

Kuhafile oli kääritty tiukalle rullalle ja kypsennyksen jälkeen leikattu kiekoiksi. Muutaman sentin korkuinen kalakiekko oli päässyt jäähtymään lautasella. Dashiliemi ja grillihiilien läpi valutettu voi sopivat vaalealle kalalle oivallisesti. Piklattu valkoherukka ja kalan päällä ollut rapsakka kaalisiivu tekivät myös temppunsa annoksessa. Suussa kivasti rapisevista kalansuomuista ei sen sijaan irronnut lisämakuja.

Kuhaa, kaalia ja viherherukkaa.

Toisen pääruoan raaka-aineet, viipaleeksi leikattu ankanrinta ja merilevä, olivat saanet makunsa myös hiiligrillistä. Retikka ajoi kasvislisukkeen viran.

Ankkaa pääruoaksi.

Helsingissäkin on nähty perunaa jälkiruoissa. Tällä kertaa peruna oli tuunattu kinuskiksi ja typessä jäädytetyiksi pieniksi perunajäätelöhelmiksi, jotka annosteltiin pöydässä creme fraichesta tehdyn ohuen kiekon päälle. Perunaetikan hapot ja sitruunaverbena piristivät perunalta ja ranskankermalta maistuvaa jälkiruokaa.

Perunaa, maitoa ja sitruunaverbenaa.

Elämyksellisyys on tullut osaksi ravintolakokemusta viime vuosina. Ravintolan tehtävä on kuitenkin edelleen huolehtia siitä, että asiakas tulee hyvin syöneeksi illallisella. Jälkiruokalautasia pois kerättäessä tunnelma oli sama kuin vahtimestarit opastaisivat kohti ulko-ovea kellon pirahtaessa teatterin väliajan päättymisen merkiksi.

Menukorttiin ei oltu printattu maistelumenun hintaa. Arvioin ruoan osuudeksi noin 80 euroa laskua odotellessani. Veikkaukseni jäi 19 euroa alakanttiin. Viinipaketti maksoi 41 euroa. 6 cl punaviinilasini puuttui laskusta, mutta tulkitsin sen olevan korvaus kielen graavaamisesta. Kahden hengen illallisesta kertyi 267 euron lasku.

Ravintola Kaskiksen Erik Mansikka sanoi taannoin Kauppalehti Option haastattelussa, että Turussa pitää lautasella olla jotain syötävää. Kaskiksessa onkin takuu: jos illalliselta poistuu nälkäisenä niin muutama sata metriä kaskenkatua alas ja Kaskis kuittaa Mantun grillillä syntyneen laskun.

Keittiömestari-omistaja Mansikan haastattelu mielessäni käännyin moottoritieltä Lausteelle. Monikulttuurisesta lähiöstä saa erinomaista shishkebabia. Tuulettimen voimasta kipinöivien hiilien päällä paistettavat lihavartaat tarjotaan vastapaistettujen lavash-leipien kera. Annokseen kuuluu  grillitomaattia, lehtipersiljaa, punasipulia, sitruunaa ja paksua turkkilaista jugurttia. Käärin ohuesta leivästä täytteiden kanssa pieniä rullia. Sormisyötävää grilliruokaa parhaimmillaan. Kiitin Lausteen Ravintolan ystävällistä omistajaa ja palasin moottoritielle jälleen kerran yhtä kokemusta rikkaampana.

KÄNNYKKÄKUVAT: Gastronomi Kiiski