Kohti hevosen vuotta - merimakkaraa ja kalan uimarakkoa

Kiinalainen uusivuosi on vuoden näyttävin juhla Itä-Aasiassa. Aasialainen uusivuosi näkyy  jonkin verran myös Euroopassa: Helsingissäkin on järjestetty kaupunkitapahtuma vuodesta 2007 lähtien juhlistamaan vuoden vaihtumista Aasiassa.

Juhlan ajankohta vaihtelee tammikuun lopun ja helmikuun viimeisen viikon välillä. Tänä vuonna käärmeen vuosi vaihtui hevosen vuodeksi tammikuun viimeisenä päivänä.

Juhlavalmisteluihin kuuluu kodin perinpohjainen siivoaminen. Tähän liittyy uskomus huonon onnen pois pyyhkimisestä. Uudenvuoden ensimmäisenä päivänä kaikenlaista siivoamista pitää välttää, sillä kukapa haluaisi lakaista puhtaaseen kotiin laskeutuneen hyvän onnen syrjään.

Leijonatanssiryhmillä riittää kiirettä. Avolavakuorma-autolla paikalle saapuvan tanssiryhmän rummut tahdittavat nuorten miesten esittämää akrobaattista leijonatanssia. Tanssin, kuten myös ilotulituksen ja papattimattojen paukuttelun, tarkoituksena on karkottaa pahat henget. Ja jälleen on paremmat mahdollisuudet onneen ja menestykseen tulevana vuonna.

Singaporen Chinatownin muutoinkin täyteen ahdetut kadut pullistelevat markkinakojuista. Helppoheikit kilpailevat toisiaan vastaan äänen voimakkuudessa. Uudenvuoden koristeet ja sesongin juhlaherkut tekevät kauppansa.

Temppelit täyttyvät jumalolentoja ja esivanhempia kunnioittamaan saapuvista ihmisistä. Kiinalainen horoskooppi on moniselitteinen ja moni kaipaa siihen täsmennystä. Jos usko omiin kykyihin temppelin sisällä horjuu, temppelien edustoilla päivystää ennustajia.

Perinteisiin kuuluu myös rahaa sisältävien punaisten kirjekuorien jakaminen naimattomille perheenjäsenille. Monet saavat työnantajaltakin pienen bonuksen.

Juhlapäivän koittaessa monet kaupat ja paikalliset ravintolat sulkevat ovensa. Singaporen muutoin vilkkaat ostoskadut autioituvat. Kiinalainen uusivuosi otetaan vastaan useimmiten perheen parissa. Illallinen on tärkeä osa juhlallisuuksia.

Sain illalliskutsun työporukan uudenvuoden juhlaan Malesiaan suuntautuneen matkan yhteydessä. Muutama päivä ennen vuoden vaihtumista järjestetty illallinen tarjosi mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä tutustumaan juhlaruokiin iloisessa seurassa.

Illalliseen sisältyi kahdeksan pöydässä jaettavaa ruokalajia. Menun hinta oli pyöristetty noudattamaan kasilinjaa. Numero kahdeksan ääntäminen näet kuulostaa samalta kuin menestys ja vauraus. Kaksi vierekkäin olevaa kahdeksikkoa muistuttavat yleisesti koristeissa käytettyä double happiness -symbolia.

Singaporessa ja Malesiassa juhlinta aloitetaan värikkään kalasalaatin sekoittamisella. Neljäksi taivaalliseksi keittiömestariksi kutsuttu singaporelainen kokkipoppoo lanseerasi rituaalin 60-luvulla. Yu sheng –salaatin kasvikset asetellaan kauniisti omiin kekoihinsa. Lautaselta löytyy myös salaatinkastike, raaka kala, joka on yleensä lohta ja erilaisia höysteitä kuten pähkinämurskaa. Alkuvalmisteluiden jälkeen pöytäseurueen jäsenet aloittavat salaatin sekoittamisen nostamalla salaattia ilmaan syömäpuikoilla. Mitä korkeammalle puikot nousevat, sen parempi onni tulevana vuonna.

Tarjoilija asetteli lohen siivut ja kaatoi salaatinkastikkeen ennen äänekästä juhlatunnelman nostattamista.

Seuraavana pöytään tuotiin oikea juhlapotti. Suuressa ruukussa oli länsimaalaiselle mielikuvituksellisia raaka-aineita. Maistoin rohkeasti pitkään haudutettuja hanhenjalkoja, merimakkaraa ja kalan uimarakkoa. Olen syönyt kananjalkoja useastikin, mutta hanhenjalkaan verrattuna ne ovat aloittelijalle. Pitkään kypsynyt jalka syödään imeskellen nahka ja sidoskudokset varrasluiden ympäriltä. Lihaa ei ole nimeksikään. Vaatii totuttelua, vaikkakaan maku ei ole mitenkään epämiellyttävä.

Juhlallinen ruukku tarjosi herkkuja moneen lähtöön.

Paahdetun juottoporsaan kamara oli leikattu suorakaiteen muotoisiin paloihin. Rapeat palat dipattiin samankaltaiseen makeaa kastikkeeseen, jota tarjoillaan pekingin ankan kanssa. Possun ja kastikkeen kanssa syötiin kauniisti leikattuja sipulinvarsia.

Juottoporsas oli valmistettu taidokkaasti.

Kala ja äyriäiset kuuluvat uudenvuoden illalliselle. Kala symbolisoi toivetta pitkäikäisyyteen ja vaurastumiseen, sillä se äännetään samalla tapaa kuin paljous ja runsaus. Tällä kertaa kala oli paistettua meriahventa sellerin, porkkanan ja sokeriherneen kanssa. Suuren kalan ikenet hammasrivistöllä varustettuna tarjoiltiin minulle erityisherkkuna. Voimakkaasti ja epämiellyttävällä tavalla kalalta maistuva paikallinen herkkupala jäi minulta syömättä. Tämä huvitti konkareita heidän imeskellessään parhaat palat parempiin suihin.  

Kalaa ja rapeita kasviksia.

Tuoreet katkaravut oli höyrytetty kiinalaisessa hieman makeassa riisiviinissä. Viinikastiketta maustoi goji eli susimarja. Lisää merkityksellistä ruokaa: susimarja liitetään pitkän iän salaisuuteen.

Herkullisia katkarapuja ja pitkää ikää.

Kiinalaiseen illalliseen kuuluu useita ruokalajeja. Riisi- tai nuudeliruoka tarjoillaan aina aterialla loppupuolella. Tällä kertaa tarjolla oli paistettua nauhanuudelia merenherkuilla. Pehmeät riisinuudelit olivat imeneet paistamisen aikana hyvin moninaiset maut. Rapsakkuutta annokselle toivat pavunidut ja eri kasvikset.

Jälkiruokana oli friteerattu vihreä riisinyytti makean vesikastanjakeiton kanssa. Jälkiruokakeitto oli suurustettu puunrungolla kasvavalla lahottajasienellä.  

Suomalaista pikkujoulua muistuttavan illallisen aikana laulettiin karaokea, vitsailtiin, nostettiin maljoja ja pidettiin hauskaa pyöreän pöydän ympärillä. Onnelliset lähtökohdat hevosen vuodelle. Gong Xi Fa Cai!

Kuvat: Gastronomi Kiiski

Kädet ylös eli kokemuksia ruokaraadin jäsenenä Little Indiassa

Singaporen Little India hemmottelee intialaisen ruoan ystävää. Kaupunginosan lukemattomat ravintolat tarjoavat helpon tavan tutustua laajan maan monipuoliseen ruokakulttuuriin.

Little India sijaitsee kävelymatkan päässä kotoani. Käyn siellä viikottain, toisinaan jopa useamman kerran. Little Indiassa kokee todellakin olevansa ulkomailla, toisin kuin ilmastoiduissa ostoskeskuksissa. Kaduilla kulkiessa törmää monenlaiseen yrittäjään. Jasmiininkukista sidotaan hiuskoristeita, räätälit antavat ikiaikaisten Singeriensä louskuttaa housunpuntteja ja vihanneskauppiaat kasaavat päivän erikoistarjouksia pieniin koreihin. Muutamat pikkukauppojen pitäjät huudattavat ämyreistään Bollywoodin hittilistaa ilmeisesti uskoen, että mitä kovempi voluumi, sen rajummin kauppa käy. Tuoksujen, värien ja metelin sekamelska on huumaava.

Singaporen intialaiset ovat Little Indian ravintoloiden suurin asiakaskunta. Ravintolat tarjoavat poikkeuksetta hyvää ja edullista ruokaa. Muutamat hyväksi todetut ravintolat ovat muodostuneet kantapaikoikseni. Vaihtelu tosin virkistää ja tasaisin väliajoin tulee kokeiltua uusia paikkoja.

Yksi sivuraiteille poikkeamisista oli illallinen ravintola Lagnaassa. Lagnaa on pidetty länsimaalaisten keskuudessa. Yläkerrassa istutaan paljain jaloin lattialla ja nautitaan matalalta pöydältä intialaisia herkkuja. Le Routard –matkaoppaan suositus ja ravintolan boheemi olemus saattavat selittää suosiota reppumatkailijoiden suosimassa kaupunginosassa. Täyteen kirjoitetut seinät kertovat vieraiden viihtyneen ravintolassa. Suomalaistenkin jättämiä viestejä löytyy. Skönärien kommenttien alta löytyy Finnairin miehistön ”ihan OK” yhteenveto.

Lagnaan ruoka ei erityisemmin puhutellut minuakaan. Hyvää intialaista ruokaa, mutta maustaminen on mielestäni säädetty turhan alakanttiin. Hintatasokin on keskimääräistä korkeampi.

Minulla oli kuitenkin hyvä syy palata Lagnaan seuraavalla viikolla: laskua maksaessani sain kutsun osallistua ruokalistaa täydentävien annosten valintatilaisuuteen.

Illan isäntä ravintolansa edustalla.

Kymmenen hengen kansainvälisen ruokaraadin istuuduttua pöytään pelin juoni käytiin läpi. Maisteltavana oli kymmenen annosta. Nämä olivat läpäisseet henkilökunnan esikarsinnan. Ruokaraatimme kolme parhaaksi valittua annosta päätyisivät listalle. Palautteen anto oli yksinkertaista: käsi ylös jos raadin jäsen tilaisi annoksen ruokaillessaan ravintolassa. Yksityiskohtaisempiakin kommentteja sai toki antaa seuraavaa annosta odotellessa.

Ensimmäisenä pöytään tuotiin sieniruoka. Sienet oli kypsennetty miellyttävän makuisessa tomaattipohjaisessa kastikkeessa, joka oli suurustettu cashewpähkinällä. Ensimmäinen annos oli suosittu ja sai yhdeksän pistettä. Vahva aloitus.

Kasvisruoalla jatkettiin. SP2 Thalipu nimeä kantava annos oli tehty sokeriherneistä. Herneen palot oli paistettu intialaisen mausteseoksen kanssa. Rapsakkaa. Puolet raatilaisista nosti käden ylös minä mukaanlukien. Ruokalaji menisi hyvänä ja keveänä lisukkeena.

Täydet pisteet! Viidestä kasviksesta tehty kasviscurry vakuutti. Porkkanaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia, sipulia ja tomaattia lempeässä kastikkeessa sai tuomariston kädet nousemaan ylös.

Tilaisuus alkoi verkkaisesti, mutta kolmen ensimmäisen annoksen jälkeen keittiö pääsi vauhtiin: annoksia alkoi virrata rivakasti pöytään.

Tandoorikana herätti ihastusta. Pähkinästä, sipulista ja vihreästä chilistä tehty marinaadi oli paahtunut hienon makuiseksi kuumassa tandooriuunissa. Murean kanan maut olivat tasapainossa. Täydet pisteet kaikilta annosta maistaneilta.

Vaer kadalai koli.

Grill kebab oli myös kanaa. Pirteän maun grillatulle kanalle toivat mausteseoksessa käytetty sitruuna ja korianteri. Kaikki annokset tarjoiltiin ilman leipää, eikä riisiäkään ollut tarjolla. Minun makuuni sitruunaa oli liikaa, mutta kaikki muut nostivat käden ylös.

Panipurin saapuessa pöytään raati kohahti. Näyttävä salaattilautanen. Osa raadin jäsenistä oli ihmeissään miten annos syödään, mutta Mumbaista Singaporeen muuttaneet kaverukset ottivat tilanteen haltuun. Panipuri on suosittu kadulla nautittava huikopala erityisesti Mumbain alueella. Itse tutustuin panipuriin mumbailaisen hotellin buffet-illallisella. Ontto ohutkuorinen keksi täytetään erilaisilla täytteillä ja nautitaan kertapuraisulla. Ennen täyttöä kuori naputetaan varovasti rikki haarukalla. Tällä kertaa täytteisiin kuului kikherne, granaattiomenan mehukkaat siemenet, salaatti, linssijauhoista tehty raksusekoitus ja kaksi eri kastiketta. Mukava sormisyötävä herätti vilkasta tarinointia. Puolet raadista ei kuitenkaan lämmennyt panipurille.

Panipuri.

Lisää kasvisruokaa. Kasviskepakko sai ainoastaan muutaman äänen. Seesaminsiemenet ryydittivät hieman kuivahkoja ja jauhoisia kepakoita. Hieman enemmän mausteita, öljyä tai kirkastettua voita pintaan ennen paistamista ja olisin antanut ääneni. Naanleivän väliin käärittynä ja intialaisen raita-jugurttikastikkeen kanssa nämä olisivat tosin toimineet sellaisenaankin.

Veg sheek kebab.

Kukkakaalipakoda oli illan epäsuosituin annos. Ainoastaan yksi ääni.

Ring of fire oli mustekalaa voimakkaan makuisessa mutta ei polttavan tulisessa kastikkeessa. Mustekala oli mureaa. Annosta häiritsi liian terävä, yksipuolinen maustaminen.

Kolmas kanaruoka ja sama virhe kuin mustekalan kanssa. Liian yksipuolinen maustaminen tylsistytti maun.

Lopussa äänestettiin uudestaan. Tarkistusäänestys ei tuonut suuria muutoksia kärkikolmikkoon. Ensimmäisenä tarjoiltu sieniruoka ja kaksi kanaruokaa kiilasivat valittujen annosten joukkoon.

Yhteenveto ja listalle päätyvien annoksien esittely.

Ennen kotiinlähtoä illan isäntä ja emäntä keräsivät palautetta tapahtumasta. Ruokaraati oli yhtä mieltä siitä, että lautaskoko oli liian pieni. Annokset tarjoiltiin yhdellä lautasella, joka kiersi pöydässä.

Ilta oli kaikenkaikkiaan mukava. Parasta antia olivat lyhyet tarinat eri ruokalajeista ja intialaisesta ruokakulttuurista. Vieressämme istuneet intialaiset IT-asiantuntijat kertoivat mielellään lisää yksityiskohtia henkilökunnan valmistellessa uutta kierrosta. He olivat erittäin kiinnostuineita suomalaisesta ruokakulttuurista. Vaihdoimmekin yhteystietoja siltä varalta, että Singaporessa kokoontuu joku päivä ruokaraati suomalaisen ruoan ympärille. 

Ruokaraadin jäsenet ja kokkitiimi ryhmäkuvassa tilaisuuden päätteeksi.

KUVAT: Gastronomi Kiiski