Eric Räty ja Toni Toivanen. Kuva: Amanda Rajatora. |
Vuonna 1998 perustettu helsinkiläinen ravintola Chez
Dominique lopetti toimintansa lokakuun alussa. Erityisen arvostettavaa on, että Chez Dominique oli vuodesta
2003 asti kahden Michelin-tähden ravintola. Hans Välimäki teki vuosien varrella selväksi, että
ravintola tähtää kolmanteen tähteen. Kolmas tähti on ravintola-alan jytky. Kolme tähteä ravintolallaan saavuttanut Heston
Blumenthal kertoo The Fat Duck Cookbook –kirjassaan miten tähdet muuttivat
kaiken yhdessä yössä. Asiakkaita alkoi saapua helikopterilla.
Välimäelle kolmas tähti jäi unelmaksi, mutta voidaan
kiistatta sanoa, että Chez Dominiquella on ollut tärkeä rooli viime vuosikymmenen
aikana tapahtuneessa ravintola-alan nopeassa kehityksessä Suomessa.
Chez Dominiquen menestys on luonut osaamista ja tuonut tinkimättömyyttä
suomalaiseen ravintolakenttään. Mahdollisuus päästä osallistumaan päivittäin
ainutlaatuisten ruoka-aineiden hankintaan,
esikäsittelyyn ja viimeistelyyn huipputason ohjauksessa, on ollut monelle
keittiöalan korkeakoulu. Chez Dominiquessa kertyneen osaamisen turvin on
perustettu ravintoloita ja suomalaista ruokakulttuuria on uudisraivattu eri
puolella maailmaa. Ulkomaille tähynneet ovat päässeet töihin maailman
huippuravintoloihin Välimäen kontaktien avulla. Homma toimi myös toisinpäin: ravintola veti
puoleensa lahjakkuuksia ulkomailta. Paljon hiljaista tietoa siirtyi ideoiden
sinkoillessa ja niksejä vaihdettaessa. Suomalaisten asiakkaiden taas ei ole
tarvinnut pakata laukkujaan halutessaan nauttia korkeatasoisen illallispöydän
antimista osaavan salihenkilökunnan loistaessa. Chez Domininiquen kaksi tähteä
ovat nyt sammuneet, mutta Helsingin ravintolakartalta on helppo löytää ja
tunnistaa edelleen maailmanluokan osaamista. Eikä kehitys tähän ole pysähtynyt –
sen nopeus näyttää yhä vain kasvavan.
Täältä tullaan
Eric Räty ja Toni Toivanen ovat saaneet parhaan
mahdollisen alun uralleen. Molemmat pääsivät Välimäen ja muiden huippuammattilaisten
työnohjaukseen jo ravintolakoulu Perhon harjoittelujaksojen aikana.
Räty hankki kannuksensa Rikhardinkadulla ja lähti sieltä Saksan
Wolfsburgiin. Kaupungissa riittää kysyntää majoituspaikoille ja ravintoloille,
sillä Volkswagen AG:llä on pääkonttori kaupungissa. Liikematkustajien
lisäksi autotehtaan yhteydessä toimiva teemapuisto Autostadt vetää
vierailijoita ympäri maailmaa.
Räty sai vastuulleen kondiittoripuolen Ritz-Carltonin
ravintola Aquasta. Sven Elverfeldin vetämä kolmen Michelin –tähden ravintola on
kuulu innovatiivisuudestaan. Räty ei jäänyt sivustaseuraajaksi tai robotin
lailla mestarin luonnoksia työstäväksi rivikokiksi, vaan sai toteuttaa
leivonnais- ja jälkiruokaideoitaan saksalaiskomennossa.
Toivanen muistelee nyt jo hieman huvittuneena ”Wau-kokemustaan”,
kun hän kokkioppilaana astui Dominiquen keittiöön ensimmäisen kerran. Myös
Toivanen on hankkinut työkokemusta ulkomailta. Ravintola Lampart's tutustutti
muonitusjoukoissa varusmiespalveluksen suorittaneelle nuorukaisen
keskieurooppalaiseen hierarkiaan ja kurinalaisuuteen. Alokkaana ei sentään
tarvinnut aloittaa: vastuu vihennespiisistä toi käsien ulottuville sveitsiläisten
raaka-ainetoimittajien hienot
valikoimat.
Suomeen ja tuttuun keittiöön palattuaan Toivanen yleni
apulaiskeittiömestariksi neljän vuoden työsuhteen aikana. Aikamoinen saavutus vain
23-vuotiaalta helsinkiläisnuorukaiselta.
Välimäki tarjosi suojateilleen tilaisuuden pyörittää Chez
Dominiqueta sen viimeisen toimintakuukauden ajan.
Ruokalista toki hyväksytettiin Välimäellä, mutta muutoin
paahdettiin alusta loppuun uudessa kommennuksessa.
En valitettavasti päässyt nauttimaan Rädyn ja Toivasen
menyytä, mutta sain tilaisuuden haastatella kaksikkoa Helsingissä vain muutama
päivä ravintolan sulkemisen jälkeen. Sain ajatuksen antaa maestroille
puheenvuoron suunnittelemansa ruokalistan yksityiskohdista. Mielikuvitus
johdatelkoon sitten kokematta jääneeseen illalliseen.
Ennen kuin päästetään Räty ja Toivanen kunnolla ääneen, suodaan
puheenvuoro heitä läheltä seuranneille.
Perhon lehtori Sampo Kantele totesi molempien ottaneen opintonsa tosissaan
ensimmäisestä päivästä lähtien. He eivät selvästikään olleet vain ajautuneet ravintolakouluun, vaan molemmat
suhtautuivat intohimolla alan opintoihin. Ravintola-alan konkarilla on selkeä
kuva vastavalmistuneiden sijoittumisesta työmarkkinoille.
- Koulutamme opiskelijoita vastataksemme sekä julkisen
että yksityisen puolen tarpeisiin. Mielestäni olemme onnistuneita jos
oppilaamme työllistyvät oheisen jakauman mukaan; 2% pikaruokalat, 5% food
courtit ja huoltoasemat, 25% suurtalouskeittiöt, 40% ketjuravintolat, 25% Ala
Carte ja 3% Fine Dining. Kaikista ei ole, varsinkaan uran alussa, huippukeittiöihin,
eikä tarvitsekaan olla. Monilla nuorilla halu pysyä ja luoda uraa
ravintola-alalla loksahtaa kohdalleen vasta, kun he pääsevät kunnolla kiinni
työelämän rytmiin, Kantele summaa.
-
Rädyn ja Toivasen sijoittumista jakauman oikeaan laitaan selittää se, että he
opettelivat perustekniikat, raaka-aineiden käsittelyn ja oikeanlaiset
kypsennystavat tunnollisesti ja pyyteettömästi. Koulun aikana ja erityisesti valmistumisen
jälkeen hankittu laaja työkokemus vaativista työmenetelmistä on mahdollistanut
tyylikkään makumaailmojen yhdistelyn. Tänään he kykenevät toteuttamaan omaa
visiotaan maistuvasta ruoasta, kun huippuosaamisen avaintaidot ovat hanskassa,
Kantele jatkaa menestyneiden oppilaidensa nopean urakehityksen perustelua.
Christer Lindgren on seurannut ruokakulttuurin kehitystä pitkään. Hän ei ole
tosin pysynyt pelkkänä sivustaseuraajana. Ruoka-aktivisti, ruokakirjailija ja
riippumattoman Vihreä Pöytä -ruokaprojektin primus motor tutustui Rätyyn ja
Toivaseen luodessaan verkostoja ja tehdessään käytännön ruokakulttuurityötä.
Lindgren lataa tiiviin yhteenvedon näkemyksestään miten kaksikon kannattaa jatkaa
tehokuukauden jälkeen.
- Kundien pitää säätää maltillisesti kohti pelkistetympää ja
raaka-ainelähtöisempää linjaa, Ruotsin huippumestojen tapaan. Tärkeintä,
etteivät jää ihailun kohteiksi "ihmelapsina", jotka ovat ihan yhtä
hyviä kuin oppi-isänsä. Omia ideoita ja ratkaisuja, persoonallista otetta ja
tarkkaa vainua tulevaisuuden suhteen, Lindgren niputtaa visionsa siitä, millä
konsteilla nousta entistä tukevemmin seuraavalle askelmalle.
Keltanokkien joutsenlaulu
Olen sopinut haastattelun Iso Roobertinkadulla sijaitsevaan
olutravintolaan. On maanantai-ilta ja ravintola on hiljainen. Istumme nurkkapöytään
ja aloitamme leppoisan jutustelun.
Black Pudding Bun
ER: Tämä oli jännällä ja koomisella tavalla Hong Kong
-tuliainen. Opin täydellisen ”mäkki-sämpylän” reseptin ja paistotekniikan
kiinalaiselta leipurilta eräällä Ritz-Carlton -keikalla.
TT: Iskimme länsimaalaisen hampurilaissämpylän väliin
veripalttua, punakaalia ja puolukkaa. Tarjoilimme näitä miniburgereita hyvällä
menestyksellä myös Lenni-Kalle Taipaleen bändin soittaessa arvovaltaiselle päättäjäisjuhlaväelle.
Forest Mushrooms
ER: Sieni oli luonnollinen valinta sesongin raaka-aineena
ruokalistalle. Menimme hyvin perinteisesti ja slaavilaisittain. Annoksessa oli
smetanaa, punajuurta ja fritattua jäkälää sienipulverilla maustettuna. Jäkälä
on sekin yhdenlainen sieni ja toi hauskuutta annokseen, vaikkakaan se ei ole
ainakaan Dompassa uusi juttu.
TT: Liemipohjan teimme tatin jämistä ja herkkusienistä.
ER: Tänä vuonna oli vaikeuksia saada hyvälaatuisia
sieniä. Hyvää herkkutattia saatiin todella vähän ja jouduimme luopumaan
tateista ensimmäisten päivien jälkeen. Mustaa torvisientä ei liikkunut
laisinkaan, suppiksia sen sijaan löytyi.
Tomato with Smoked Mozzarella
TT: Teimme ensimmäistä kertaa itse mozzarellaa tähän
annokseen. Haimme tilamaitoa ja siitä sitten heraa erottamaan. Juustonteko
osoittautui luultua haasteellisemmaksi. Savustimme syntyneen juuston
savupistoolilla ja tämän jälkeen teimme leppäsavumozzarellasta jäätelöä.
Jäätelöön juusto meni hyvin, mutta vielä pitää vähän treenata ennen kuin
juustoa kehtaa tarjota, ainakaan italialaisille. Annos pysytteli ainoastaan
viikon päivät listalla, tomaatit eivät olleet sen jälkeen mistään kotoisin ja
oli aika vaihtaa.
ER: Ensimmäinen kylmä alku oli pohjalistan vaihtuvin
annos. Se eli voimakkaasti sesongin mukaan. Pidimme tämän aina kasvisvetona ja
viimeisenä meillä oli karamellisoitua maa-artisokkaa, appelsiinia ja kotimaisia
omenoita ja selleriä.
Mackerel & Cassis
TT: Aluksi ajattelimme käyttää silliä, mutta sen saaminen
Helsinkiin olisi ottanut liikaa aikaa. Misaamaan ei olisi ehtinyt. Päädyimme
käyttämään huikean hyvää ruotsalaista makrillia, joka graavattiin kevyesti ja
savustettiin.
ER: Käytimme annokseen koko mustaherukkapensaan.
Savustimme kalan mustaherukkapensaan oksista tehdyllä purulla, jossa on vahva
aromi. Yksi kaveri käytti oksia jäätelönteossa Saksassa ja sain tästä idean meidän
kala-annokseen. Uutimme mustaherukanlehden maun itsetehtyyn ranskankermaan ja
marjoista teimme hillokkeen.
TT: Vaihdoimme annoksen raaka-aineen silakkaan.
Syyssilakka sai kylkeen lakritsaa ja punajuurta. Pikkelöimme sesongin kalan
mummolameiningillä. Kotikeittiömeininkiä oli muutenkin. Kylmäsavustettimme
mateen mätiä vaarini menetelmällä.
ER: Silakkaa tosin sai tosi huonosti. Tarpeemme oli noin
kolme kiloa viikolle eikä tätäkään tahtonut löytyä. Kiintiöt oli kalastettu
täyteen, eikä siinä auta vaikka on kuinka perinteinen sesonkiaika.
Makrillia ja mustaherukkaa. |
Chestnut, Root Celery & Apple
TT: Toisin kuin montaa muuta annosta, tätä tarjoiltiin viimeiselle
viikolle asti. Kastanja-consommeen ajettiin hieman kermaa ja valkoviiniä eli teimme
tavallaan beurre blanc-vaahtokastikkeen. Kastanja löytyi annoksesta pieninä
biitteinä.
ER: Kastanjaa ei soseutettu vaan sen maku uutettiin
liemeen. Näin vältettiin jauhomainen rakenne ja saatiin keveyttä aikaiseksi.
Omenat paahdettiin uunissa. Kaikki komponentit aseteltiin nätisti lautaselle ja
salihenkilökunta kaatoi keiton komponenttien päälle pöydässä.
TT: Tämäkin annos osui kivaan aikaan. Rikkakasvin
hävitystöissä ja villiyrttien käytössä pätevöitynyt ja innostunut äitini
laittoi pikakirjeellä jättibalsamin kukkia tulemaan tasaisin väliajoin. Punaisen
kukan maku ja väri sopi erinomaisesti annoksen kokonaisuuteen.
ER: Kukkatoimitus pelasi ja oikea omenalajikekin löytyi
kun itse haki puusta.
Fennel, Frozen Grapes and Salicornes
ER: Väliveto ennen liharuokaa. Fenkoli toi
aniksen makua annokseen ja käytimme myös paljon tilliä ja shiso-lehteä. Toimme
hieman happoa fenkolille yuzu-sitrushedelmän avulla. Tässä annoksessa makeus
oli minimissaan, sillä halusimme äärimmäisen, suuta puhdistavan efektin.
ER: Laitoimme viinirypäleet kokonaisena sifoniin saken
kanssa. Viinirypäle imaisi hiilidioksin ja tämän jälkeen pakastimme rypäleet
kevyesti.
TT: Viinirypäle kuplii kivasti suussa ja on todella
freesin makuinen.
Sweetbread ”XO”, Chicken skin and Lemon
ER: Inspiraatio tähänkin annokseen tuli Hong Kongin
suunnalta. Tosin XO-kastiketta tämä ei ollut nähnytkään muuta kuin ideatasolla.
Tämä oli monien asiakkaiden mielestä paras annoksista.
TT: Tästä karusta ja pelkistetystä annoksesta ja sen
ainesosien toimivuudesta tuli todella hyvää palautetta. Simppeliltä näyttävään
annokseen tuli paistettu kateenkorvan pala, päälle sitruunatimjamin lehtiä ja siroteltuja
sitruunan hedelmälihadropseja. Lisäksi paahdettua kanannahkaa, pikkukatkiksia,
hummerivaahtoa ja kanaliemi.
TT: Sivusta tarjoiltiin dippausidealla kanannahkakeksi,
tillimajoneesia ja seesamista, pistaasista ja ravunkuoresta tehtyä pulveria.
ER: Annoksessa on herkullisia yhdistelmiä, joita pystyy
vielä viemään eteenpäin. Tähän annokseen tullaan vielä palaamaan.
Kateenkorvaa, katkarapuja ja Kanannahkaa. |
Lamm, Onion and Eggplant
TT: Tarjoilimme annoksen kahdessa osassa. Päälautasella
oli karitsan niskaa, jota haudutimme 40 tuntia 60 asteessa. Glaseerasimme lihan
ja vierelle tuli sipulihilloke ja paahdettua munakoisopyreetä.
ER: Päälautanen oli hyvin yksinkertainen: pala lihaa ja
kaksi lisuketta ja paljon kastiketta. Fokus oli lihassa. Sivulautaselle sen
sijaan tuli lampaan kieltä, kvitteniä, luuydinmoussea ja salin puolella typellä
jäädytettyä salaattia. Salaatissa oli tosi hieno, rapea suutuntuma.
TT: Kielet suolattiin yön yli, sen jälkeen marinadiin ja perään
40 tunnin kypsennys. Tavara liikkui. Röönerit ja uunit huusivat viisi viikkoa
yötä päivää. Oppia ikä kaikki.
ER: Heitimme loppupuolella sivulautasen pääruoan jälkeen
tarjoiltavaksi ja raaka-aineen vaihdoimme kaaliksi, lammaskaalin innoittamana.
TT: Sivulautanen muuttui myös lämpimänä tarjoiltavaksi.
Halusimme käyttää monipuolisesti lampaan. Kielen lisäksi tuli harvemmin fine
dining -ravintolassa käytettyä munuaista ja maksaa. Tottakai olen paistellut
maksaa menemään, mutta oli kiva tutustua itsellekkin uusiin raaka-aineisiin,
kun laitoimme sisäelimiä kunnolla messiin.
Lampaankieltä ja jäädytettyä salaattia.
|
Finnish Traditional Flatbread, Chocolate, Blueberries and Sorrell
ER: Halusin suklaajälän ensimmäiseksi. Pyrin tekemään
jälkiruoista keveitä niin ettei suklaalla ole liian hallitsevaa roolia. Teimme
pieniä näkkileipäkiekkoja, jotka maustettiin kuminalla ja fenkolilla. Mukaan
tuli myös mallasmustikkaa ja suolaheinää. Mausteet ja näkkileivän pieni
happamuus natsasivat erinomaisesti suklaan kanssa.
TT: Suklaaemulsion joukkoon uutettiin kuminan ja fenkolin
maut. Kun suolaheinän ja mustikoiden saatavuus alkoi tökkiä, tilalle tuli
puolukkahittimme.
ER: Puolukkajälkkäri löytyi kohdalleen kolmantena
päivänä. Olimme tyytyväisiä pohjaan ensimmäisenä päivänä ja kun nostimme
annosta tarjoilua edeltävänä päivänä, olimme vielä hieman epävarmoja ja pelokkaita,
mahtavatko asiakkaat tajuta ideamme.
Puolukkaa, piimävaahtoa, syyskasvissipsejä ja mannaa oli loppupeleissä
molempien suosikki. Tämän annoksen juttuja tullaan varmasti käyttämään
jatkossa.
TT: Hapatimme puolukat maitohappokäymisellä. Laitan
kiloon puolukkaa viisitoista grammaa suolaa ja jätän huoneen lämpöön kahdeksi
viikoksi. Meillä oli Dompassa erinomainen käymistila, sillä alakerran kylmiön
kompressori pitää olosuhteet tasainen lämpimänä. Puolukan hapokkuus muuttuu, mutta
sen makua on hankala kuvailla: suola, makeus ja käymisen buustaamat puolukan
aromit sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla.
ER: Tarjoilutapa oli kokemuksellinen. Salihenkilökunta
kauhoi ensin padasta lautaselle typellä tehdyt puolukkakuulat. Tämän jälkeen
toinen tarjoilija laittoi sipsit ja kolmas kaatoi kastikkeen päälle. Alkuun
yksinkertainen lautanen täyttyy yhtäkkiä monilla sävyillä.
Näkkileipää, suklaata ja mustikkaa. |
Raspberries, Tamarind with Black Sesame and Peanut Butter
ER: Vähän sekavampi mix, jossa paljon juttuja käynnissä.
Halusin käyttää kotimaisia vadelmia. Mielestäni aasialainen twist toimi hyvin.
TT: Survoimme kauppahallista haetut vadelmat, koska emme
halua käyttää valmispyreitä. Valmistuotemakujen peittäminen ei anna kenellekään
mitään. Tästä tuli yksi kalliimpia annoksia. Hans ei vahdannut katteita haukkamaisesti
vaan antoi meille rauhan tehdä juttumme. Hän luotti siihen, ettemme tilaa
kymmentä kiloa kaviaaria pakkaseen seisomaan, kiitos siitä!
Sweet Finale
ER: Jälkiruokien makumaailmat olivat aika villejä, joten
loppussa rauhoituttiin. Esimerkkinä mainittakoon vaniljajäätelöä
vaniljasuolalla, keksejä ja keksitaikinakuulia.
TT: Kukapa ei nyt rakastaisi keksitaikinaa ennen
paistamista?
Yhteenveto
Sekä Räty että Toivanen nimeävät keittiömestarin rooliin
astumisen keikan suurimmaksi opiksi. Haaveen toteuduttua ei enää saanutkaan
keskittyä koko päivää esivalmisteluihin.
- Ruoanlaitto ja keittiössä oleminen taitaa olla se
helpoin osuus. Kokonaisvastuunkantoon liittyy henkilökunnan ohjaaminen,
laskutus ja asioiden perässä juokseminen, Toivanen kertoo tuoreesta
kokemuksestaan.
Viimeinen kuukausi myi erittäin hyvin. Kanta-asiakkaat
aktivoituivat ja välillä mentiin jopa tuplabuukkauksilla. Tuttu ja motivoitunut
keittiötiimi tutuissa tiloissa auttoi onnistumisessa. Toki varsinaisesta
keittiötyöskentelystäkin jäi opittavaa.
´- Tehokkuudessa on vielä hiomista. Miten saada kamat
pysymään paikoillaan ja toiminta entistä täsmällisemmäksi, kun painetaan
täysillä ilman odottelua. Käytimme reilusti aikaa annoksien suunnitteluun
paperilla, mutta varsinaisten annoksien tekoon lähdettiin rähinällä. Tulin
käytännössä suoraan Saksasta serviisiin. Kaikki annokset testattiin päivää
ennen. Viimeiset palaset loksahtivat kohdalleen yön yli nukuttua. Sitä huomaa tehdessään
parhaiten mitkä asiat kaipaavat vielä työstämistä ja näitä sitten hiottiin ja
kehitettiin matkan varrella, Räty kertoo.
Toisiltaan paljon oppineet kaverukset eivät päästäneet
itseään helpolla. Ihan kuin orjallisessa sesongin noudattamisesta ja alusta
loppuun asti kaiken itsetekemisessä ei olisi ollut tarpeeksi, annoksia
muutettiin tiuhaan. Osa muutoksista oli tietoisia, osa vaihtotarpeesta tuli
yllätyksenä
Kun annokset alkoivat kulkea ja toimia liian automaattisesti
oli aika vaihtaa, Räty ja Toivanen jatkavat yhdestä suusta.
- Dominique on
ollut aikamoinen instituutio ja viimeistä annosta lähettäessä oli aika tyhjä
olo. Jälkeen päin olen tajunnut paremmin tilanteen. Päätimme viidentoista
vuoden ajanjakson, jonka aikana Hans ja monet muut ovat tehneet uskomattoman
paljon kovaa työtä. Tämä merkitsi meille molemmille todella paljon. Suomen
parhaiden keittiömestareiden ja vieraiden juhlintaa päättäjäisissä katsellessani
tajusin kunnolla, mitä Dominique on merkinnyt heille. Tämä ei ollut pelkästään
ravintola, Toivanen summaa.
Onnistuneen kuukauden päälle rakennetaan nyt uutta. Ravintola Sandlådan avaa ovensa tänään ja on avoinna vuoden loppuun asti. Rohkea
menu ripottelee eri maiden keittiöitä kokonaisuudeksi.
Linjatonta? Kyllä.
Tylsää? Ei. Irrottelua ja makuyhdistelyhullutelua
erittäin tasokkaalla ja mielenkiintoisella tavalla.
Tältä kaksikolta on lupa odottaa jatkossa paljon.
Puolukkahitti. |
Annoskuvat: Eric Räty
Laajimpia ja parhaita suomalaisia blogijuttuja ever. On loistavaa, että Joni ja E. & R. ovat kyenneet välittämään muutoksen tunnot ja kavereitten persoonat pahimman hullunmyllyn alla. Kyseessä on yksi meidän ruokkaulttuurimme isoista tapauksista 2000-luvulla, koska tässä otetaan rohkea loikka tuntemattomaan. Voi tulla puutteita ja virheitä, mutta koskahan olisin odottanut jatkoa näin kiinnostuneena. Joni on osaamisessaan ja laajassa näkemyksessään jo yksisuomalaisen gastronomian auktoriteeteista. Varsinkin kun hän hallitsee suvereenista Kaakkois-Aasian uusimmat härdellit! Hyvä Joni, hyvä IiTii, ei kuin E&T.
VastaaPoistaKiitos. Huhhuh!
Poista