maanantai 22. lokakuuta 2018

Oi ruokamaamme Suomi


Ravintola Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen totesi Coca-Cola Suomen Ruokamatka-sarjan haastattelussa, että suomalaista ruokakulttuuria vaivaa arvostuksen puute.

- Suomi ei ole mikään ruokamaa, laukoi Aihinen muutama päivää ennen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön järjestämää vuotuista ELO-gaalailtaa.

Suomella on puutteellinen ruokamatkailuimago. Trendejä seuraavat, mutta ei niitä luovat suomalaiset ravintolat ovat aina askeleen jäljessä. Hän ottaa myös esille kokkimaajoukkueen huonon tunnettuuden kotimaassa. Suomalaisia hän kehottaa ottamaan ja antamaan aikaa ruoanlaitolle ja yhdessä syömiselle.

Aihinen on oikeassa.

Uusi pohjoismainen keittiö muutti ravintola-alaa


Kaikenlaiset trendit syntyvät kaupunkikulttuurin puristuksessa. Otetaanpa esimerkki musiikkimaailmasta. Hanoi Rocks -yhtyeen tyyli hioutui aikanaan Tukholmassa ja Lontoossa, ja vaikka Hanoilta jäikin jättimenestys saavuttamatta, heidän luomansa uusi tyyli näkyi ja kuului vuosia maailman levylistojen kärjessä.

Uusi kehityssuunta lähtee harvoin liikkeelle yhden ihmisen pääkopasta.

Uusi pohjoismainen keittiö -manifesti kirjattiin Pohjoismaiden keittiömestareiden kokouksessa Kööpenhaminassa vuoden 2004 lopulla.

Hans Välimäki ja Michael Björklund olivat allekirjoittaneiden joukossa, mutta 12 kokista René Redzepi vei kymmenen kohdan julistuksen yksityiskohtaisesti ja luovasti asiakkaan lautaselle.

Kööpenhaminalaisravintola Noma valittiin vuonna 2010 ensimmäisen kerran maailman parhaaksi ravintolaksi ja samalla pohjoismainen keittiö nousi maailman suurimpien keittiöiden rinnalle, kuten manifestissa luvattiin tehdä.

Uudistuneella, Pohjolan ruokasesonkeihin nojaavalla Nomalla menee lujaa. Chez Dominique suljettiin viisi vuotta sitten.

Suomen tunnettavuutta ruokamatkailumaana ei voi rakentaa tänä päivänä Maailman 50 parasta ravintolaa -listauksen, useamman Michelin-tähden omaavan ravintolan tai Opinionated About Dining (OAD) -listauksen varaan.

Maailman ruokavaikuttajat koluavat edellä mainituilla tunnustuksilla varustettuja ravintoloita. Vaatii ponnisteluja saada kiireiset herkkusuut poikkeamaan reitiltä, puhumattakaan varta vasten suunnitellusta matkasta maahan, joka heidän näkökulmastaan on huippugastronomian tyhjiö.

Listasijoitukset saisivat kansan syvät rivit arvostamaan huippuravintoloidemme tasoa: emmehän ole unohtaneet lätkän vuoden 95 maailmanmestaruuttakaan!

Ei ole tosin nähtävissä, että suomalaiset ravintolat rynnisivät maailmanlistoille.

Ulkomaalaisia houkuttelevan ruokamatkailun visio ja strategia kannattaa rakentaa maanläheisimmille asioille.

Helsingissä vieraili kesän aikana kaupungin asukasluvun verran risteilymatkustajia. Helsingin kauppatorin oranssit teltat ja niiden ruokatarjonta olisi hyvä aloitus imagon kohennuksessa.

Wikipedian sekava tietoisku suomalaisesta ruokakulttuurista on kuvitettu eltaantuneilla annoskuvilla. Verkkotietosanakirjan soisi antavan ajanmukaisemman kuvan suomalaisesta keittiöstä.


Suomessa kasvaa laadukasta perunaa. Turisteille syötetään kauppatorilla pariisinperunoita ja pakastevihanneksia.


Suomalaisella kilpailutoiminnalla pitkät perinteet

Suomessa on panostettu systemaattisesti maailman kovimpiin kokkikilpailuihin vuosikymmeniä.

Suomen kokkimaajoukkue ja yksittäiset kilpailijat ovat saavuttaneet roppakaupalla menestystä vuosien varrella. Paljon suurempiin kilpailijamaihin verrattuna Suomi on pärjännyt olemassa olevilla panostuksilla erinomaisesti. Tätä selittää kokkikilpailukulttuuri. Kilpailutoiminta alkaa ammattiopinnoista, osaamista ja kokemusta jaetaan ja toiminnassa on pysyvyyttä ja pitkäjänteisyyttä.


Kustaa Valkamo, Minna Mäkinen, Osmo Norha, Heikki Heinonen, Per Stenbäck ja Aili Tamminen saavuttivat kesällä 1954 erinomaisen tuloksen Sveitsissä järjestetyissä kansainvälisissä keittiötaidon näyttelyssä. Suomalaisille herkuille myönnettiin 8 kultamitalia kaksi vuotta Coca-Colan Suomeen tulon jälkeen.

Gastronomian prinssiksi tituleerattu Maurice Edmond Sailland, alias Curnonsky mainitsi suomalaisen keittiön pioneereja onnitellessaan, että yksinkertaisuus ja luonnollisuus ovat parhaan keittotaidon tunnuksia. Ranskalaisen gastronomian suurmies luetteli viipaleiksi leikatun ja voisulan kera tarjotun kalakukon ansioiksi sen, että kala on kypsennetty ruotineen herkullisesti nautittavaan muotoon.

Kalakukon lisäksi kilpailuannoksiin kuuluivat meriantura Pohjola, poronkieltä ja korvasieniä, karjalanpiirakka, keitinpiirakka, savuporoa ja munakokkelia, savusiikaa ja tillimajoneesia, ravunpyrstöjä tillikastikkeella, maksapasteija Fennia ja paistettuja muikkuja perunasoseen kanssa. Jälkiruoissa Suomen joukkue luotti marjoihin. Puolukkapiirakka ja lakkasavariini mesimarjajäätelön kanssa niittivät mainetta.  

Bernissä henkilökohtaisella kultamitalilla palkittu Norha oli pitkään mukana kisakuvioissa. Viimeisen kerran hän osallistui kilpailutoimintaan 1992.

Kansainväliset kokkikilpailut ovat arjen yläpuolella. Kilpailuihin sisältyy paljon muutakin kuin kauniit annokset. Ajoitus, keittiötyöskentely ja raaka-aineiden taloudellinen käyttö vaikuttavat tuloksiin.

Ammattilaiskilpailut eivät ole kevyttä viihdettä. Annoksien luomisvaiheessa kukkiva luovuus jää piinkovan teknisen suorituksen varjoon maallikon yrittäessä pysyä kärryillä siitä, mitä kilpakarsinassa oikein tapahtuu.

Formulakuskejakin totisemmat kokit taistelevat kelloa vastaan pulssimittarin takoessa korkeita lukuja. Tunteita ei saa päästää pintaan. Rivissä istuva tuomaristo keskittyy omaan suositukseensa yhtä vakavana. Valmiiden annoksien yksityiskohdat eivät välity ruudun kautta kotikatsomoon.

Lopuksi voittajat palkitaan ja kädet puuskassa olevista mestareista otetaan kuvat.

Food Camp Finlandin Burger Battle 2019 ja Pizzamestari-kilpailu tulevat todennäköisesti tavoittamaan ammattilaiskilpailuja paremmin suuren yleisön huomion. Hyvä, että pikaruokatuotteillakin kisataan. Kuluttajat oppivat kiinnittämään huomiota raaka-aineiden ja lopputuotteen laatuun ja marssivat ketjuravintoloiden sijaan aitojen makujen äärelle.

Ruoka-aiheisista tv-ohjelmista ei ole pulaa. Television hassutteluohjelmissa velmuilevat kokit toimivat ammattikuntansa helppoheikkeinä. Media täyttää ruokakulttuurille varatun palstatilan hyvin mainoksia myyvälle hömppäviihteellä. Ammattilaiskeittiöissä puurtavat keittäjät jäävät varjoon.

Suomen kokkimaajoukkueen kapteenina esitelty koko kansan Kape olisi halutessaan voinut hyödyntää Coca-Colan tarjoaman medianäkyvyyden antamalla esimerkkejä siitä miten kansalaiset voivat tutustua ja tukea kokkimaajoukkueen toimintaan.

Ajoitus olisi ollut mitä parhain, sillä Suomen kokkimaajoukkue tekee parhaansa tunnettuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi harjoitusillalliset ovat yleisölle avoimia. Luxemburgissa pidettäviin Culinary World Cup ‑maailmanmestaruuskilpailuihin valmistautuvat kokkileijonat kattavat kenraaliharjoituksena Culinary Art & Pastry Art ‑showpöydän kauppakeskus REDIin ensi keskiviikkona.

Kovat on kovii ja meininki kohillaa – tarttis tehrä jotain


Aihinen toivoo suomalaisen ruoan markkinointikampanjasta vipuvartta ruokakulttuurimme nostattamiseen.

Aidon ja olemassa olevan päälle on luontevaa luoda uskottava tarina ja imago. Harva suomalainen on maistanut Bernissä 65 vuotta sitten aidoista raaka-aineista huolella tehtyjä kansallisherkkujamme. Vielä harvempi ulkomaalainen kulinaristi on päässyt maistamaan näitä harvinaisia raaka-aineita.

Aidot ruokaelämykset, tarinalla varustettuna, myyvät maailmalla paremmin kuin hummerinpyrstön ja Anjoun-kyyhkyn keikkuminen helsinkiläisravintolan lautasella.

Curnonskyn sanotaan keksineen paikallisen ruokakulttuurin perässä matkaamisen ja siitä kirjoittamisen. Curnonskylle matkalla koetun erinomaisen illallisen resepti oli yksinkertaisuus, paikallisen raaka-aineiden kunnioitus ja luonnolliset maut. Moni gastronomi allekirjoittaa tämän edelleen tänä päivänä.

Suomalaisen keittiön aarteet -kirja syntyi Eero Mäkelän kunnioituksesta oman maan ruokaa kohtaan. Mäkelä nojaa suomalaisiin kaloihin, riistaan, lampaaseen, sieniin ja marjoihin suomalaisen gastronomian ylistyksessään.

Olen käynyt Vuoden ravintola Kaskiksessa kaikkina vuodenaikoina tämän vuoden puolella. Syyskauden menussa loistivat kotimainen peura, puolukka, kurpitsa, kuha, karitsa, peruna, sienet, omena ja päärynä. Roux, Sinne, Bistro Omat, Ravintola C, Sky Ounasvaara ja monet muut suomalaiset ravintolat tarjoavat upean mahdollisuuden maistaa ruokamaan aarteita pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kuluttajien vaatimustaso kasvaa jatkuvasti. Suomen parhaat ravintolat toimivat esikuvina ja uskon, että suomalaisen gastronomian kehitys kattaa koko maan.


Ensimmäisenä kolme Michelin-tähteä Ruotsiin keittänyt Björn Frantzén asteli itsetietoisesti  lavalle ja myi ravintolaansa eksoottisella ruotsalaisella keittiöllä muutama vuosi sitten Singaporessa järjestetyssä Aasian 50 parasta ravintolaa -seminaarissa.

Ruotsalaiset ovat tehneet jo vuosia järjestelmällistä yhteistyötä Exeptionell Råvara -hankkeen puitteissa. Huippukokit, alkutuottajat ja muut yhteistyöverkostoon kuuluvat henkilöt kehittävät yhdessä alkutuotantoa ja nostattavat ruotsalaistuotteiden arvostusta. Hankkeen tuloksia kelpaa esitellä asiakkaalle illallisen alkaessa Ravintola Frantzénissa.

Atria vie sata nuorta kokkia teurastamolinjalle toteamaan kuinka tehokasta ja puhdasta jälkeä syntyy linjan toisessa päässä.

Vuoden kokki 2018 Kalle Tanner juhli vappua helposti lähestyttävällä tavalla kilpailun pääsponsorina toimineen HK:n tuotteita grillaten.

Suomessa kannattaisi myös panostaa huipputuotteisiin osana maamme gastronomian kehittämistä. Fokus tuntuu olevan suurteollisuustuotannon puolella.



Kysyin muutama viikko sitten Aasian huippubaarimikoilta miksi he eivät vieraile Suomessa. Vastaus oli yksiselitteinen: kukaan ei kutsu. Mitä sitä väkisin tuppautumaan, kun esimerkiksi naapurimaihimme satelee kutsuja.

Ravintolapuolella on yritystä muutaman eturivin kokin toimesta. Ruokavaikuttajien ja -suunnannäyttäjien verkostoitumisella saavutetaan aitoa kansainvälistä näkyvyyttä ja herätetään mielenkiintoa.

Suomessa työskentelee useita ulkomaalaisia kokkeja, joilla on omat verkostonsa kotimaahansa ja maailmalle.

Ravintola Nolla on ilahduttanut suomalaisen gastronomian ystäviä kutsumalla huippukokkeja ravintolavierailulle. Kokkivierailujen aikana suomalaisista raaka-aineista loihditaan annoksia Nollan hävikkivapaata-ajatusta kunnioittaen. Nollassa viehättää ravintoloitsijoiden aito innostus suomalaisiin raaka-aineisiin. Olen mm. kuullut miten made peittoaa merikrotin, ja kuinka kotimainen koivuhiili antaa erinomaisen aromin Inarinjärven kuhalle.

Syksyn mittaan Helsingissä on vieraillut tunnettuja pohjoismaalaisia ruokavaikuttajia. Vierailut liittyvät todennäköisesti uuteen 360° -ravintolaoppaaseen, jonka arvioissa kiinnitetään huomiota myös ravintolatoiminnan vastuullisuuteen.

Kesällä 2019 julkaistavassa oppaassa arvioidaan yli 300 ravintolaa. Monet helsinkiläisravintolat tulevat taatusti olemaan vahvoilla.

Koska olet viimeksi kehunut suomalaista ruokaa ystävällesi?


Kansallisruoka -äänestys saavutti hyvän näkyvyyden Suomen juhlavuotena.

Tässä kolmen kohdan pikatesti kampanjan muistijäljestä.
  1. Mikä suomalainen ruoka valittiin kansallisruoaksi?
  2. Mikä on lokakuulle valittu ruoka-aarre?
  3. Entä muistatko finaalin kolme jälkiruokaa?
Onneksi olkoon jos vastasit oikein kaikkiin kohtiin!

Suomi ruokamaana pitäisi nähdä laajemmin kuin ruokakampanjana, listasijoituksina, ravintolassakäynteinä tai ruokalajeina. 

Tapahtumat, torit, kauppahallit, vuodenajat, ruokasesongit, alueelliset erot, raaka-aineiden itsepoiminta tai kerääminen, tuottajat ja tuotantoeläimet ja suomalainen kestävä gastronomia pitäisi linkittää johdonmukaiseksi ruokamaan tarinaksi.

Aktiivinen keskustelu vaikka täydellisestä sipatista on myös ruokakulttuuria.

Suomalaisen ruokakulttuurin parantaminen kuuluu meille jokaiselle. Kukaan ei myy suomalaista ruokakulttuuria paremmin kuin suomalainen.

KUVAT: Gastronomi Kiiski