Ravintolavinkkejä maailman kalleimpaan kaupunkiin

Singaporen ruokatorikojuilta löytyy loputon määrä erilaisia paikallisia herkkuja. Opaskirjojen tarjoamat vinkit parhaista paikoista ja kuvaukset niiden ruokalajeista helpottavat tuhansien kojujen ruokamaailmaan tutustumista. Välillä tekee mieli kuitenkin jotain kotoisampaa mausteisten ruokien sijaan. 

Ruokakojuilta löytyy länsimaalaistakin ruokaa. Osalla näistä kojuista on pitkät perinteet. Erityisesti Hainanin saarelta Singaporeen rantautuneet kiinalaiset kunnostautuivat historian saatossa kaupunkiin asettuneiden eurooppalaisten muonitsijoina. Ruokalistat ovat aika lähellä suomalaisten huoltoasemien tarjontaa. Edulliset pastat, erilaiset pihvit ranskalaisilla perunoilla ja friteeratut ruoat ovat pääsääntöisesti ihan syötäviä, tosin hieman yksipuolisen makuisia. Kasvislisukkeena on usein tölkkipapuja. 

Kun tekee mieli oikeaa länsimaalaista ravintolaruokaa, ulkonasyöjän pitää olla tarkkana: Singapore tituleerattiin hiljattain jälleen maailman kalliimmaksi kaupungiksi.

Ostoskeskusten keskihintaiset ravintolat tuottavat usein pettymyksen vähän sinne päin tehdyillä annoksillaan. Kaupungin monet huippuravintolat tarjoavat luonnollisesti aitoja makuelämyksiä mutta niissä vierailu iskee ison loven lompakkoon. Onneksi naapuristostani löytyy muutamia luottopaikkoja. Oikealla konseptilla ja ammattitaidolla hinnat ovat saatu pysymään kohtuullisina, ja lounailla jopa huokeina.

Jonotus palkitaan ravintola Saveurissa

Purvis Street on kivenheiton päässä Raffles-hotellista.  Vanhat kauppiastalot reunustavat lyhyttä katua, jonka molemmin puolin löytyy useita ravintoloita. Yksi näistä on ranskalaisvivahteista ruokaa tarjoava Saveur. Kolme vuotta sitten avatun ravintolan omistaa kaksi kaverusta, joilla on paljon yhteistä. Molempien vanhemmat ovat ruokakojuyrittäjiä ja samalta pohjalta ponnistavat myös menestyvät nuoret ravintoloitsijat. Kaksikko säntäsi suoraan kokkikoulusta hankkimaan työkokemusta kaupungin parhaimpiin ranskalaisravintoloihin. Pitkien työpäivien aikana syntyi idea huokeasti hinnoitellusta ruokaravintolasta. Ranskalaiseen ruokaan perustuva konsepti happotestattiin East Coast Parkissa. Pienellä taloudellisella riskillä perustetun ruokakojun suosio vakuutti tuolloin reilusti alle kolmekymppiset kaverit investoimaan ravintolaan kaupungin keskustassa.

Saveur tarjoaa ammattitaidolla valmistettua hyvän makuista ruokaa. Ja mikä parasta, ruoan tasoon nähden hintataso on halpa. Kolmen ruokalajin lounaan ruokajuomineen saa alle kahdellakymmenellä eurolla.

Alkupalaksi voi valita keiton, pastan tai salaatin. Talon pasta on kauniisti lautaselle pyöräytettyä capellini-pastaa, joka tarjoillaan hienoksi ajetun porsaanlihakastikkeen ja kuivattujen katkarapujen kanssa. Toimii. 

Ravintolan nimikkopastan maut sointuvat hyvin yhteen.

Pääruokavaihtoehtoja löytyy lounaalla neljä. Näistä omat suosikkini ovat paahdettua porsaankylkeä linssien ja uppomunan kanssa sekä ankankoipi-confit perunapureen ja paistettujen sienten kanssa. Jälkiruokasuosikkini on silkkinen pistaasi-pannacotta. Toisena vaihtoehtona on hyvänmakuinen Crème brûlée.

Saveurin pannacottassa maistuu ja narskuu pistaasi.

Päivän lounaslistan lisäksi annoksia voi tilata myös listalta. Saveurin palvelu on ystävällisen rivakkaa arkisesti sisustetussa salissa.

Concetton nuori tiimi osaa hommansa

Saveurin menestyksen innoittamana nuoret yrittäjät avasivat toisenkin ravintolan, italialaiseen keittiöön kallellaan olevan Concetton Handy Roadille. Concetton suosion resepti on sama kuin Saveurin, edullinen ja ammattiaidolla tehty ruoka. Listalta löytyy pastojen ja risottojen lisäksi sekä liha- että kalaruokia. Lasi talon viiniä maksaa 5,5 euroa.

Lohen kanssa tarjottiin couscous-lisäkettä osterien kera.

Kahdessa tasossa olevan ravintolan sisutus on äärimmäisen pelkistetty. Kokkien työskentelyä voi seurata ravintolan avokeittiöistä. Käsintehtyjen pastojen ja risottojen kypsyydet ovat aina kohdallaan. Liharuokien hinnat on saatu pidettyä kurissa käyttämällä pidempään kypsennettäviä edullisempia ruhonosia.

Kylmäköt työskentelevät Concetton yläkerran avokeittiössä.

Concetto tarjoaa myös kolmen ruokalajin lounaan alle kahdellakympillä. Listalla olevat pastat ja pääruoat maksavat noin kymmenen euroa. Kauniisti esillelaitetut annokset ovat mietittyjä ja maittavia.

Näyttävä tiramisu myös maistui hyvältä.

Waterloo Streetin piilossa oleva helmi

Waterloo Streetillä sijaitsevaan Waterloo Timesiin ei eksy vahingossa. Rakennuskompleksin alakerrassa sijaitsevan ravintolan paikantaminen on kuitenkin vaivan väärtti. 

Liitutaululta ja seiniltä löytyy aina päivän annoksia menua täydentämään. Monet jakavat pöydässä alkupalaksi ohuelle keksimäiselle pohjalle tehtyjä pizzoja, joissa on laadukkaat täytteet.

Waterloo Times.

Edellisellä kerralla nautin pannulla paistettua mustekalaa, joka tarjoiltiin yllättäen burrata-juuston kanssa. Yhdistelmä toimi kirsikkatomaattien ja rucolan kanssa, vähän kuin lämmintä mustekalasalaattia. 

Pääruoaksi valitsin paistettua punanapsijaa, hietasimpukoiden, parsan ja perunapureen kanssa, 18 e. Kahden suuren kalanfileen kypsyydet ja maustaminen olivat kohdallaan. Vienosti sahramilta maistunut kastike kruunasi annoksen.

Rehtiä ravintolaruokaa Waterloo Timesin tapaan.

Pieni, noin kolmekymmentä henkeä vetävä paikka on usein täynnä, joten pöytävaraus on iltaisin suositeltavaa.

Aitoja ranskalaisia makuja Le Bistrot du Sommelierin tapaan

Hieman hinnakkaampi mutta erinomainen Le Bistrot du Sommelier sijaitsee Armenian Streetillä. Keittiömestarina toimii nuori Brandon Foo, joka palkittiin vuoden tulokkaana viime vuoden World Gourmet Summit –tapahtumassa. Hieno saavutus ravintolakouluja käymättömältä lahjakkuudelta.

Bistron terassi on jäänyt vieressä olevan uuden lakikoulutyömaan puristuksiin mutta miellyttävän rouheasti sisustetuissa sisätiloissa viihtyy hyvin.

Le Bistrot du Sommelier.

Ruokalista on yksinkertainen. Muutamien alkuruokien, kuten etanoiden ja sammakonkoipien lisäksi tarjolla on maistuvia lihaleikkeleitä ja aladobeja, jotka tarjoillaan rapean patongin kanssa. Pääruokavaihtoehtoja ei ole monta mutta annosten laatu korvaa määrän.

Sianpäästä ja keitetyistä porkkanoista tehty aladobi, 10 e, oli saanut seurakseen raakaa sipulia, lehtipersiljaa ja kapriksia. Päälle oli lorautettu hyvälaatuista oliiviöljyä. Suuresta lohkareesta olisi riittänyt hyvin kahdellekin henkilölle jaettavaa.

Sianpääsyltty höysteineen maistui tuoreen patongin kanssa.

Viime kerralla syömäni steak frites, 23 e, valkosipuli-confitin kanssa on kerrassaan loistava. Tilasin onglet de bouef lihapalasta tehdyn pihvin nopeasti kypsennyttynä, eikä ihme, että tarina kertoo tämän pitkät ja poikittaiset lihassyyt omaavan maukkaan naudanlihapalan olevan lihanleikkaajien suosiossa. 

Le Bistrot du Sommelier osaa pihvit.

Kahtia leikatut tuulihatut, 10 e, oli täytetty vaniljajäätelöllä ja ne tarjoiltiin suklaakastikkeen ja paahdettujen mantelilastujen kanssa. Yhdelle henkilölle aivan liian suuri annos maistui hyvälle.

Tuulihatut kannattaa tilata jaettavaksi.

Bistrossa järjestetään myös viini-illallisia, pruuveja, joille keittiömestari loihtii viineille sopivan menuun.

KUVAT: Gastronomi Kiiski