Porvoolainen Lauri
Vainio on luonut kansainvälisen uran viinien parissa. Tähän saavutukseen ei ole
moni suomalainen ravintola-alan ammattilainen ennen häntä pystynytkään. Samassa
sarjassa Vainion kanssa painii oikeastaan vain oslolaisen ravintola Maaemon
osakas ja sommelier Pontus Dahlström.
Monipuoliset työtehtävät
Alkossa, ranskalaisilla viinitiloilla sekä Suomen ykkösravintoloissa ovat koulineet
Vainiosta monipuolisen huippuosaajan. Vainion eurooppalaisten klassikko- ja
artesaaniviinien erikoisosaamiselle riittää kysyntää maailmalla.
Tutustuin
Vainioon tuodessani ryvässipulin Singaporeen. Sovimme tapaamisen yhteen
Singaporen parhaimmista jenkkityylisistä aamiais- ja brunssipaikoista. Wild
Honeyn tuhdin aamupalan saapuessa pöytään oli aika käynnistää nauhuri.
Vuonna 1980
syntynyt Vainio valmistui Perhon ylioppilaspohjaiselta kokkilinjalta, mutta työ
asiakkaiden parissa tuntui luontevammalta. Salin puolen uravalintaa siivitti
intohimoinen viiniharrastus. Sommelierin työt Vainio aloitti ravintola
Careliassa ja seuraavana vuorossa oli G.W. Sundmans.
- En olisi tässä,
jollen olisi saanut mahdollisuutta päästä työskentelemään tosi kovien tyyppien
kanssa heti uran alussa. Olen ammentanut paljon vaikutteita niin
asiakaspalvelusta, ostamisesta, viinien maahantuonnista kuin varsinaisesta
salityöskentelystä Tuomo Laitiselta, Antti Uusitalolta ja Kai Autiolta,
Vainio toteaa haastattelun aluksi.
Ura lähti
vauhdikkaasti käyntiin. Vainio valittiin nostamaan pystyyn Suomen ensimmäistä
design-hotellia, Klaus K:ta. Nuoren pääsommelierin yhteistyö Markus
Maulavirran kanssa sujui kitkattomasti uuden hotellin ravintoloiden
konsepteja luodessa ja tiimejä rakentaessa.
- Arvostan
keittiömestareita, jotka ymmärtävät viinejä, ovat avoimia ja haluavat maistella
viinejä ruoan kanssa. Minulle on tärkeää, että kommunikaatio toimii. Arvostan
suuresti Maulavirtaa ja opin häneltä paljon gastronomiasta. Tämä vanhan
koulukunnan kaveri oli kiinostunut osaamisestani ja kävimme pitkiä keskusteluita.
Huutamisen ja paiskomisen sijaan kunnioitan pitkien työpäivien kautta
syntynyttä auktoriteettiä, jota löytyy esimerkiksi maailmalla kokemuksia
keränneeltä Juuse Mikkoselta.
Vastuullinen ja
haastellinen työ toi myös tunnustusta. Vainio valittiin Vuoden 2007 Sommelieriksi
Helsingin messukeskuksessa järjestetyssä kilpailussa.
Uran ollessa
hyvässä nosteessa katse suuntautui ulkomaille. Kontaktin kautta Vainio pääsi monivaiheiseen
työhaastatteluun Ruotsiin ja hänet valittiin Tukholman Grand Hôtelin
viinimestariksi. Legendaarisen hotellin ravintoloiden viineistä vastasi
tuolloin Lasse Solum. Hän on monen uuden polven sommelierin esikuva
länsinaapurissa.
- Ruotsissa
pääsin ekaa kertaa työskentelemään tuhansien etikettien kellarissa. Tähän
liittyy mm. pullojen jäljitettävyyden, kellarihistorian ja näihin liittyvien
säilytysolosuhteiden ymmärtäminen hankintoja tehtäessä. Tätä osaamista
arvostetaan erityisesti Aasiassa. Bordeaux-pullo saattaa kiertää maailman
viinikellareita. Viiniä hankittaessa on tärkeää osata noukkia oikeat
tiedonjyvät pullon kuntoa arvioidessa. Pääsin hankkimaan kypsiä vanhoja
viinejä, joita ei saa paikallisilta maahantuojilta puhelimella soittamalla.
Tutustuin yksityiskohtaisesti luonnonmukaisesti tuotettuihin viineihin
Tukholmassa. Matsalenissa tehtiin myös seitsemän ruokalajin menulle
mielenkiintoisia alkoholittomia juomapaketteja, Vainio listaa moninaisia Ruotsin
oppeja.
Vainion aisapari Matsalenissa
ja Matbarenissa oli Matias Dahlgren. Dahlgrenin palkintokaapista löytyy
Bocuse d'Or
–kokkiolympialaisten voitto vuonna 1997, useampi Ruotsin Vuoden Kokki -pokaali
ja Michelin-tähtiäkin on ropissut vuosien varrella. Toisin kuin Maulavirta,
Dahlgren fokusoi energiansa yksinomaan ruokatuotteeseen. Tukholman vuosien
aikana rakennettiin kuitenkin yli
2000 viiniä sisältävä viinivalikoima, jota pidettiin yhtenä Ruotsin
kattavimmista.
- Rennoissa
paikoissa on mukava työskennellä, mutta eniten nautin viiden tähden
ilmapiiristä teitittelyineen ja muine muodollisuuksiseen. Tukholman ja
Helsingin välillä oli ja on edelleen eroja. Mittakaava on eri. Tukholmasta
löytyy paljon vanhaa rahaa ja huippupaikat eivät ole niinkään sesongeista
riippuvaisia. Klassinen ranskalainen ravintolakulttuuri elää vahvana Ruotsissa.
Kastikelusikkaa ei ihmetellä pöydässä, Vainio vertailee kahta pääkaupunkia.
Yhdysvalloista
liikkeelle lähteneen taloustaantuman lonkerot ulottuivat myös Ruotsiin. Sali ei
enää täyttynyt entiseen malliin. Tulospalkkauksella työskennelleen Vainion
tilipussi alkoi laihtua. Oli aika katsella muita vaihtoehtoja.
- Kiertelin
Aasiaa muutaman kuukauden ja nollasin tilannetta. Ravintola Carelia on minulle
tärkeä paikka ja heillä sattui olemaan tarvetta sompalle. Neljän kuukauden kuluttua
sain soiton Kämpistä.
Vainio otti
vastaan kokonaisvastuun Kämp Groupin alkoholituotteesta. Tukholmaan lähtiessä
kesken jäänet jatko-opinnot Haagassa saivat yhä odottaa. Uuden työpaikan myötä
alkoivat hektiset toimistotyöt. Yli kymmenen ravintolaa, kolme baaria ja viisi
hotellia. Satoja työntekijöitä. Laajaa viinin maahantuontia kahdentoista
eurooppalaisen päämiehen kautta. Kahden ja puolen vuoden mittaan yli puoli
miljoonaa alkoholipulloa kulki kiireisten käsien kautta.
Hotelli- ja ravintolakonsernissa
alkoivat yt-neuvottelut. Oma työpaikka ei ollut vaakalaudalla, mutta jälleen oli
aika siirtyä eteenpäin ja tehdä palvelus kotikaupungille.
Vainio konsultoi
porvoolaiselle ravintola Sinnelle ravintolan kokoon nähden laajan viinilistan: eteläranskalaisia
artesaanituottajien viinejä, listan ulkopuolisia yllätyksiä harrastajille ja laadukkaita
argentiinalaisia viinejä alempaan hintakategoriaan.
- Tein Kai
Kallion kanssa työsopimuksen kertoen avoimesti, että haen aktiivisesti
ulkomaille. Sinnessä ei päässyt pitkästymään. Hesarin Nyt-viikkoliite antoi
meille viisi tähteä ensimmäistä kertaa ravintola-arvosteluissaan. Alkuperäisestä
bistro-ajatuksesta poiketen maistelumenut viinipaketilla kulkivat hyvin varsinkin
viikonloppuisin, Vainio kertoo ravintola Sinne -kokemuksistaan.
Vainio oli
tiiviisti yhteyksissä kansainvälisiin rekrytointiyrityksiin ja sitten tärppäsi.
Muuttolaatikot pakattiin Singaporeen puolen vuoden rekrytointirumban ja siihen
liityvien käytännönjärjestelyiden onnistuttua.
Maailmanluokan italialainen ravintola saa suomalaisvahvistuksen
Osteria Mozza on
eräs Marina Bay Sandsin julkkiskokkiravintoloista. Ravintolan taustajoukosta
löytyy kuuluisa viiniammattilainen Joe Bastianich. Hänet tunnetaan myös yhtenä
Amerikan Masterchef -tuomareista.
Yhtiökumppaninsa
Mario Batalin lailla hän tuntee läpikotaisin italialaisen ruokakulttuurin. Italialaiset
sukujuuret yhdistävät parivaljakkoa.
Arvostetun Vino
Italianon kirjoittanut Bastianich on viinintuottaja. Ensimmäisen
viinitilansa hän hankki yhdessä ravintola-alalla toimivan äitinsä kanssa Koillis-Italiassa
sijaitsevasta Friulista. Maakunnasta löytyy perheen sukujuuret.
Toscanassa
sijaitseva ja La Mozzaksi nimetty viinitila oli seuraava valloitus yhdessä
Batalin kanssa. Brandin tila Piemontesta on kaksikon viimeisin tilahankinta.
Perheen viinit
avaavat Osteria Mozzan viinilistan. Kaikki kolme viinitilaa ovat edustettuina. Friulano ja pinot grigio Bastianich -tilalta, barolo ja barbera d'Alba – punaviinit tulevat luomusertifioidulta Brandini –tilalta. La Mozzan viineistä monikäyttöinen
morellino di Scansano on Vainion suosikki. Italialaisen ruoan ja viinit
yksityiskohtaisesti tunteva viinispesialisti pitää Amerikan markkinoille
suunnattuja nuorten tilojen viinejä teknisesti laadukkaina ja jatkuvasti
parempaan suuntaan kehittyvinä.
Mozzan 900:n italialaisen viinin kellari on ammattilaisten
käsissä. Vainion tiimiin kuuluvat pääsommelier Han Yew Kong ja sommelier Edmund
Liew. Vainion alaiset ovat pärjänneet ammattikuntansa kilpailuissa hyvin.
Heidät on valittu sekä Malesian että Kaakkois-Aasian parhaiksi sommeliereiksi. Epicure
–lehti käsitteli vuoden 2014 ravintolatrendejä tammikuun numerossaan. Han Yew
Kong mainittiin esimerkkihenkilönä ravintola-alan ammattiosaamisen, arvostuksen ja maineen siirtymisestä
keittiöstä yhä enemmän salin puolelle. Asiakasvuorovaikutuksella ja –kokemuksella
tullaan erottumaan yhä enemmän tulevaisuudessa.
Singaporen kokemuksia
Vainio kertoo
viihtyvänsä Singaporessa hyvin. Hän asuu ranskalaisten viinien maahantuonnin
parissa työskentelevän avovaimonsa kanssa trendikkäällä alueella kaupungin
keskustan lähettyvillä. Asunto löytyi vanhan kaksikerroksisen kauppiastalon
yläkerrasta.
Huippusommelierin
täytyy hallita virheettömän teknisen suorittamisen lisäksi palvelutilanne.
- Tekniikan oppii
riittävällä toistolla. Tällä alalla ei pitkälle pötkitä, jollei ole oikeaa ja
pyyteetöntä asiakaspalveluasennetta. Työhön kuuluu myös lasien kiillotus ja
lautasten kanto. Annokset pitää osata läpikotaisin, pitää tietää missä turistit
saavat vaihdettua rahaa, mistä saa taksin, koska teatterinäytökset alkavat jne.
Huipulle ei pääse ilman jatkuvaa paloa uuden oppimiseen. Täytyy olla rakkautta
alaan niin paljon, että on valmis laittamaan omaa rahaa pullojen ostamiseen,
ravintoloiden viinipaketteihin tutustumiseen sekä viinitiloilla vierailuihin.
Keittiötausta ja reseptiikan ymmärtäminen on myös ensiarvoisen tärkeää.
Kastikkeiden ja eri kypsyyksien vaikutus makuun tulee ymmärtää, Vainio sanoo.
Vainiolle on
tärkeää, että etikettien takaa löytyy itseensä uskova viinituottaja, joka
tuntee myös viinin tarinan.
- Minun tehtäväni
on välittää asiakkaalle maagisessa paikassa viljellyn rypäleen pulloon
päätymisen tarina. Haluan tutustuttaa asiakkaat huikeisiin viinitiloihin ja
siellä asuviin persoonallisiin artesaanituottajiin. Minua ei vosi vähempää
kiinnostaa kaiken maailman sieluttomat coca-colaviinit, olkoon sitten kuinka
suuria brändejä tahansa. Näille on toki omat markkinansa, mutta paikoissa
joissa haluan tehdä töitä, näitä ei näy.
Sekä uuden että
vanhan maailman viinituottajien katseet ovat suuntautuneet Aasiaan jo pitkään.
Singaporessa järjestetään tiheään maailmanluokan viinitilaisuuksia ja Vainiolle
sataa kutsuja viini-illallisille. Vainio kertoo osallistuvansa eri
tilaisuuksiin hyvin valikoiden. Aika on kortilla.
- Eurooppalaiset
viiniammattilaiset hallitsevat kauppaa Singaporessa. Toisinaan joku heppu tulee
kauppaamaan chileläisiä viinejä oven suuhun ilman, että on tehnyt minkäänlaisia
kotiläksyjä ravintolastamme. Ammattilaiset sen sijaan tutustuvat ajan kanssa, ja
mikä tärkeintä, he tulevat illalliselle
ravintolaamme. Tämä on minulle tärkeää, sillä se osoittaa halua oppia ymmärtämään
linjaani ja tarpeitamme perin pohjin, Vainio kertoo.
- Singapore on
paljon jäljessä Hongkongin viiniskeneen verrattuna. Blue chip –viinit menevät
kaupaksi porukalle, jolla on tolkuton määrä massia. Keskihintaisten viinien
suuri volyymi sen sijaan puuttuu. Paikallinen viiniosaaminen niin
asiakaskunnassa kuin alalla työskentelevien parissa menee kuitenkin suurilla
harppauksilla eteenpäin, Vainio jatkaa.
Osteria Mozzan 54-sivuinen viinilista kattaa Italian viinintuotantoalueet. Vainio tuottaa agentin
kautta viinejä alueilta, jotka eivät ole päätyneet Singaporessa toimivien
viinin maahantuojien listoille. Italian kuuluisat viinintuotantoalueet jyräävät
vetureina mutta saapasmaasta löytyy paljon muitakin aarteita. Ylituotannolla
laadun alaspäin painaneet klassikot ovat jälleen nosteessa. Soaven ja Proseccon
pientuottajilta löytyy hienoja tuotteita.
- Sisiliassa on ehdottomasti eniten potentiaalia. Saaren pitkät viiniperinteet, paikalliset rypälelajikkeet, monipuolinen maaperä, puhdas luonto, mahdollisuus laajentaa tuotantoa ja edullinen työvoima mahdollistavat paljon. Monilla on liian yksipuolinen kuva sisilialaisista viineistä markettien alahyllyjen täytteenä. Sieltä löytyy jo tänä päivänä niin herkkiä kuin isoja ja elegantteja viinejä, Vainio kertoo.
- Sisiliassa on ehdottomasti eniten potentiaalia. Saaren pitkät viiniperinteet, paikalliset rypälelajikkeet, monipuolinen maaperä, puhdas luonto, mahdollisuus laajentaa tuotantoa ja edullinen työvoima mahdollistavat paljon. Monilla on liian yksipuolinen kuva sisilialaisista viineistä markettien alahyllyjen täytteenä. Sieltä löytyy jo tänä päivänä niin herkkiä kuin isoja ja elegantteja viinejä, Vainio kertoo.
Vainio kertoo
oppineensa paljon aasialaisesta asiakaskunnasta puolentoista vuoden aikana.
- Paikalliset asiakkaat
ovat rohkeampia kuin pohjoismaalaiset ja kokeilevat avoimin mielin uusia
juttuja illallisella. Omiin mieltymyksiin ei olla jumittuneita. Ymmärsin vasta
hiljattain, että kiinalaiset pitävät viiniä yhtenä ruokalajina. Viinin ja ruoan
liitto ei ole niin selkeä käsite kuin länsimaissa. Ruoan kanssa juodaan usein
kuumaa vettä tai teetä ja sitten nautitaan viini erikseen. Välillä on vaikeaa
saada asiakkaat hiffaamaan kuinka erittäin kalliista viinistä saa entistä
enemmän irti ruoan kanssa. Toiset eivät taas halua lainkaan viiniä ja tämä voi
johtua esimerkiksi uskonnollisista syistä. Nämä seikat tuovat haasteita meille,
sillä monet annoksemme on suunniteltu toimimaan juuri viinin kanssa. Viiniä
kaipaa esimerkiksi grillattu mustekala, peruna ja purjo. Avotulella mustaksi
grillatun mustekalan hieman bitterinen maku nousee täysin toiselle tasolle
kepeän valkoviinin kanssa, Vainio kertoo Aasian opeista.
Grillattua mustekalaa ja lasillinen friulano "Vigne Orsone" valkoviiniä Bastianich -tilalta säväyttää. |
Viinin kulutus on
voimakkaassa kasvussa Aasiassa. Viini yhdistetään hyvään elämäntyyliin. Kiina
on vastikään kirinyt maailman suurimmaksi punaviinin kuluttajamaaksi. Viinikulttuuri
on kuitenkin nuorta ja tämä näkyy salin puolella.
- Työhöni kuuluu
paljon perusasioiden läpikäyntiä asiakkaiden kanssa. Kaipaan pitkiä dialogeja
asiakkaiden kanssa. Puku päällä oleva eurooppalainen sommelier, joka katsoo
alaspäin, saattaa olla vaikeasti lähestyttävä. Ihmiset pelkäävät turhaan kysyvänsä
tyhmiä. Vihaan mekaanista hifistelyä, jossa ainoastaan tietyt viinit toimivat
ruoan kanssa monimutkaisen ja ennalta määrätyn kaavan kautta. Ravintolassa
pidetään hauskaa ja minun tehtäväni on edesauttaa hauskanpitoa. Järjestetämme
viini-iltoja yhdessä tuottajien kanssa yksityiskabinetissamme. Nämä suositut
tilaisuudet tarjoavat asiakkaille mahdollisuuden perehtyä yksityiskohtiin
rauhallisessa ympäristössä, Vainio kertoo.
Ravintola-alan
ammattilainen viihtyy mielenkiintoisen ruokakaupungin ravintoloissa
vapaa-ajallakin. Vainio kertoo nauttivansa mahdollisuudesta tuoda oma
viinipullo moniin paikallisiin ravintoloihin. Pullon avauksesta ja tarjoilusta
peritään pieni palkkio.
- Meillä on
vakiopaikka, jonne menemme usein serviisin jälkeen. Tämä muovituolipaikka on
auki neljään asti aamuyöstä. Heiltä löytyy tuoretta kalaa akvaarioista ja
kunnon viinilasit. Mikään ei voita lämpimässä yössä suuren pöydän ympärillä
nautittua paikallista kalaruokaa hyvän viinin kanssa, erityisesti kun tästä ei tarvitse
maksaa itseänsä kipeäksi.
Vainio seuraa
yhä aktiivisesti
suomalaisen ravintola-alan kehitystä. Maailmalla työskentely on auttanut
tarkastelemaan suomalaista ravintolakulttuuria ulkopuolisin silmin.
- On ollut ilo
seurata mesujen ja salityyppien ravintoloiden nousua erityisesti Helsingissä. Tuntuu
kuitenkin, ettei valtiovalta halua hirveästi tukea ravintola-alaa tänä päivänä.
Rajoitteita, määräyksiä ja veronnostoja riittää. Monelle byrokraatille ja
sääntönikkarille tekisi hyvää tulla katsomaan miten homma pelaa maailmalla.
Tästä huolimatta suomalainen ravintolaelämä menee vauhdilla eteenpäin. Vielä
kun ihmiset oppisivat käymään arkena ravintoloissa ja pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle tulisi enemmän tarjontaa, niin
alalle saataisiin kunnolla vauhtia. Tiukka taloustilanne kurittaa myös alaa.
Tosin vaikka on kuinka huonot ajat ihmiset haluavat syödä ulkona. Ja hyvät
paikat pärjäävät aina, Vainio toteaa.
Perhon käynyt Vainio
on huolissaan alan vetovoiman puolesta ja haastaa myös alan koulutuksen.
- Suomalaisia nuoria
eivät tunnu kiinnostavan salinpuolen työt. Valmiutta tehdä pitkää päivää ei
tahdo löytyä. Kaikista ei tule sommelieriä tai ravintolapäällikköä eikä
tarvitsekaan. Ammattitaitoisia tarjoilijoita tarvitaan ja he tekevät tärkeää
työtä hyvässä ravintolassa. Suomessa on korkealuokkaista alan koulutusta, mutta
sitäkin pitäisi ravistella. Perhon opetusravintolassa, jota pidetään Suomen
ykköskouluna käy paljon väkeä. Ravintolan suppea viinilista ei kuitenkaan
tarjoa kovinkaan hyvää pohjaa opetukselle ja ensikokemukselle siitä, mitä on
olla ravintolassa töissä.
Entä onko
intohimoisella viinialan ammattilaisella suunnitelmia alkaa tehdä omaa viiniä
tulevaisuudessa?
- Itse asiassa
tämä on käynyt mielessä muutamaankin otteeseen. Ei nyt ihan oma viinitila heti
alkuun, mutta rivi tai pari joltain tutulta tuottajalta voisi olla nasta juttu,
Vainio vastaa.
KUVAT: Osteria Mozza
KUVAT: Osteria Mozza
Ja Porvoo kutsui...
VastaaPoista