Kauhamatka jatkuu

Vietin kahden viikon mittaisen loman heinäkuisessa Etelä-Suomessa. Täältä voit lukea lomamatkani ensimmäisestä viikosta.

Toinen viikko käynnistyi junamatkalla Turusta Helsinkiin. Rautatieasemalle saavuttuani ajoimme ystäväni kanssa suoraa tietä vanhaan kauppahalliin E. Erikssonin graavisiikaleivälle ja ravintola Storyn rahkapullalle. Herkullista. Vietnamilaisia kauppiaita nauratti Hanoista ostamani I Love Pho –paita pysähtyessämme ostamaan riisipapereita. 

Aamupalalta jatkoimme Hakaniemen halliin ostoksille ja vaihtamaan ruokakulttuurikuulumisia. Kävimme myös ystäväporukalla lounaalla suurempaan ja valoisampaan tilaan muuttaneessa Silvopleessä. Ravintolan noutopöytä on huippu. Ruokaa, jota kaipaan Aasiassa. Tyhjin käsin Ympyrätalon nurkilta ei kuitenkaan tarvinnut palata kaukomaille. Sain ystävältäni 15 grammaa kuivattua mesiangervon kukkaa koti-ikävän hoitoon.   

Perjantain täytti pro-luokan kotikokkaaminen gastronomiaan syvällisesti perehtyneen ystäväni luona. Ruuanlaittoruoan virkaa hoiti tällä kertaa kylmäsavuporoleivät. Kantarellit, mustikat, metsämansikat, ketunleivät ja monet villikasvit kerättiin lähimaastosta ja yrtit annoksiin saksittiin ryytimaalta. Elämys, jota ei voi toistaa Singaporessa. Ohessa kuvat illallisesta.

63 muna, kylmäsavuporopulveria, ruista ja ruiskukkaa.

Savustettua lohta, kesän vihanneksia ja villiyrttejä.

Cheddaria ja stiltonia myskikurpitsa-ohralisäkkeen kanssa.

Jäädykettä, marenkia, Backyard Berries ja suolapähkinä-kinuskia.

Loistoillallisen jälkeen kelpasi ottaa kunnon löylyt hirsisaunassa.

Superlauantai

Perjantain saunailta venähti yön pikkutunneille. Tämä ei lomalaisia huolettanut, sillä edessä oli herkuttelua Porvoossa. Olimme tehneet pöytävaraukset sekä Ravintola Sinneen että SicaPelleen.

Annoimme Sinnen keittiömestari Kai Kalliolle vapaat kädet pitkän lounaan, 56 e, suhteen, onhan miehen mottona Hippokrateen lause ”olkoon ruoka lääkkeesi”. Ammattimies ymmärsi tilanteemme ja lounaan avasi Hagesundin silli. 

Kai Kallio lounaspöydästä kuvattuna.

Haalean varhaisperunan ja kananmunan lämpö herätti tiivislihaisen sillin maun. Makeasta limpusta oli tehty purua annoksen päälle. Tilli ja marinoitu punasipuli raikastivat kokonaisuutta. Kaverini tarinoi miten valaatkin herkuttelevat Hagesundin edustan vuonoilla kuululla sillillä. Odottelevat kuulema vuonojen syvennyksissä kita ammollaan silliparvea ja saaliin saatuaan käyvät iloisesti pärskäyttämässä vesipatsaan pinnalla.

Gazpacho toimi alkukeittona. Sileän keiton pintaa koristivat laadukkaat katkaravut, krutongit ja kuusiöljytipat. Ruokahalu kasvoi syödessä.

Raikasta keittoa seurasi paistettu siika, pinaattisen kaura-riisi lisäkkeen ja fenkolipyreen kera. Nappiin paistettu kala ja hienosti yhteentoimivat puhtaat maut. Erittäin taidokas annos.

Oli aika laittaa isompi vaihde päälle ja nyt otettiin miehistä mittaa. Grillattu välikyljys luuytimellä jatketulla maustevoilla, tomaatti-sipulisalaattia ja aiolia. Sipuli ryyditti annosta kolmella tavalla: marinoituna, makeaksi paahdettuna ja fritattuna. Omalta palstalta annokseen oli päätynyt myös pieni harvennusporkkana. Onnea uhkuen sivelimme kivilautaset putipuhtaiksi spelttisämpylöiden avulla.

Entrecôte.

Konstailemattomuutta palvova julistuksemme kumottiin nopeasti. Keittiömestari vinkkasi hyväntahtoinen virne kasvoillaan, että jälkiruoassa saa olla enemmän komponentteja. Kesäloman kaunein annos tuotiin pöytään. Sitruunasemifreddo, mustikkaa monella tapaa, tuoreita vadelmia, syötäviä kukkia ja valkosuklaata. Kesän makuharmoniaa parhaimmillaan. Kahvin ja konjakin jälkeen totesin lounaan olleen puoliväliin ennättäneen ruokamatkani selkeä kohokohta. Täydet pisteet. 

Sitruunasemifreddo, mustikkaa ja valkosuklaata.

Lähtöä tehdessämme tapasimme Singaporesta Suomeen palanneen Lauri Vainion. Ravintolatoimenjohtaja kertoi pian Helsingin Eerikinkadulle avattavan Sinnen avajaisvalmisteluista sekä mielenkiintoisia uutisia tulevaan henkilöstöön liittyen. Onnea ja menestystä Sinne!

Kaksi kovaa porvoolaisravintolaa saman päivän aikana vaatii todellista herkkusuisuutta. Onneksi seuraamme liittyi armoitettu kulinaristi. Suunnatessamme kohti boutiquehotelli Onnin alakerrassa sijaitsevaan SicaPellea tunnelma alkoi kohota. Seinälle ripustettu, ruskealle paperille rennosti molempia kotimaisia kieliä sekoitellen kirjoitettu menu opasti päivän tarjontaan. Viiden ruokalajin maistelumenun sijaan päätimme aterioida läpi koko ruokalistan, 76 e, viinipaketilla 49 e.

SicaPelle vannoo tekevänsä kunniaa luovuuden, hulluuden ja rohkeuden kolmiyhteydelle. Keittiöntervehdys ainakin avasi illan lupauksen mukaisesti. Kylmäsavulohi, punasipuli ja talon ranskankerma -trio tarjottiin Sinnestäkin tuttuun koivuklapiin asetuista jätskitötteröistä.

Kotijuusto ja herne aloitti syöpöttelymenumme herkullisesti. Itsetehty valuva mozzarellamainen juusto sai ryhtiä timjamista. Tuoreet herneet kirkastetussa voisulassa toimivat aina. Ruislastut rapsahtelivat mukavasti annoksessa. Huomasin liian myöhään, että kun ainekset sekoittaa rohkeasti keskenään säntillisen närppimisen sijaan, makukokonaisuus parani entisestään.

Kotijuustoa ja herneitä.

Silliä ja perunaa oli tällä kertaa aivan jotain muuta. Ihan käsistä ei sentään ollut lähtenyt. Perunaa ja matjessilliä ei oltu lähdetty virittämään, ja hyvä niin. Sen sijaan komponenteissa löytyi. Fenkolia, kurkusta väkerrettyjä palloja, tillikastikkeita, kukkia ja mansikkaa. En tiedä oliko keittiössä käyty keskustelua, siitä miten annokseen saataisiin punaista värimaailmaa ja jonkun siihen tokaisseen, ”laitetaanko vaikka noita mansikoita?”. Mene ja tiedä mutta kirpsakka mansikka löysi paikkansa annoksen makupaletilta.

Perunaa ja silliä.

Reilun suolaista pinaattirisottoa raikasti keskelle annosteltu tomaattisalsa. Oikean purutuntuman omaavaan risottoon lorautettu hedelmäinen ja kevyt oliiviöljy oli hieno makuoivallus.

Kevyesti savustettu lohi porkkanapyreen ja porkkana-kukkakaalilisäkkeen päällä oli illan tavanomaisin annos, niin makujen kuin ulkonäonkin puolesta. Lohen nahan alta paljastui paksu kerros tummaa rasvaa, joka jäi kaavittuna lautasen reunalle.

Salin puoli taisi huomata hurmoksemme hienoisen hiipumisen ja teki ehdotuksen. Haluaisimmeko maistaa ennen toista pääruokaa juuri uunista tulleita härän ribsejä? Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitten mentiin. 

Maistiaispalat osoittautuivat seuraavan viikon menulle tulevaksi annokseksi. Myös kokonsa puolesta. Herefordin kylkiluita oli kypsennetty pitkään viinimarjanlehtien kanssa. Suolankäytön kanssa oltiin jälleen aika rajoilla. Mehukkaan lihan kanssa lautaselta löytyi kantarelleja, mustikkaa ja kesäkurpitsan kukka naturellina. Nautintoa täydensi italialaisen Mouth Bomb punaviinin anarkistisen polveileva tuoksu ja makuvivahteisuus.

Härän ribsi ja mustikkaa.

Illan toinen tai siis kolmas pääruoka oli kyyhkyä ja mustikkaa. Pannulla paistetut ja viistosti lautaselle leikatut rintapalat olivat sisältä kauniin punaisia. Mieto tumma viinikastike, mustikka ja juurekset antoivat tilaa kyyhkyn omalle maulle. Gastronomian sääntöjä noudattaneen riista-annoksen ongelmaksi muodostui rintapalojen päihin sitkeäksi jäänyt paksu nahka.
    

Mansikka ja tilli makupari toimi myös jälkiruoassa. Kivilautaselle oli keottu tuoreen mansikan ja tillin lisäksi ilmavaa mansikkapannacottaa, tillilunta, marenkia ja suolaisissakin ruuissa käytettyjä kukkia. Ja olipa annoksessa vielä hunajakennon palasiakin lisämakeuttajana. Makea lopetus rohkeita vetoja sisältäneelle illalliselle.

Mansikkaa ja tilliä.

Istuimme alakerran viihtyisässä salissa. Havaitsin viinatarjoilukärryssä olevan useita grappapulloja. En erityisemmin pidä grappasta mutta nyt sille tuntui olevan aikansa ja oikea paikkansa. Saimmekin intohimoisen luennon talon tarjonnasta. Päätin valita vuodesta 1779 asti tuotettua Nardinin tislaamon aquavitea. Tämä on grappasta alunperin käytetty nimi. Pehmeän makuinen aquavite oli loisto digestiivi hienoja oivalluksia sisältäneelle hyvän palvelun illalliselle herrasmiesseurassa.

Sunnuntaina oli aika jatkaa matkaa. Ennen bussiin hyppäämistä valmistimme lounaan. Esivalmisteltu ylikypsä porsaankylki glaseerattiin, kastiketta niskaan ja porkkanat, perunat ja kantarelit pannun kautta lautaselle. Jälkiruoaksi valmistui käden käänteessä marjasalaatti sabayonkastikkeella. Parasta kotiruokaa ikinä.

Karkkipossua.

Mansikkaa, vadelmia, mustikkaa, punaherukkaa ja  sabayonkastiketta.

Matka Kotkaan taittui rivakasti ja mitäpä muuta kuin kauhan varteen perille päästyä. Tein kesäisen salaatin, johon tuli kukkakaalia, hernettä, porkkanaa, kirsikkatomaatteja, varhaissipulia ja pikkelöityä kesäkurpitsaa. Laitoin mukaan myös herajuustosta pyöritettyjä palloja ja katkarapuja. Sinappitillikastikkeen kanssa oikein toimiva kevyehkö iltapala. Viiliä jälkiruoaksi. 

Kesäsalaatti.

Viiliä, marjoja ja mesiangervon kukkaa.

Uusi viikko ja uudet ruokakujeet. Kotkassa kannattaa suunnistaa Kuusisen kalasatamaan. Kalankäsittelyhalliin yhteydessä toimii suoramyyntipiste, josta saa Pyhtään ja Haminan välisestä saaristosta pyydettyä lähikalaa pyöreänä tai fileenä. Tuoretta rysäsilakkaa kyltti toivotti tervetulleeksi sympaattiseen pikkumyymälään. Päivän kalaa löytyi kaikkiaan kolmeatoista eri lajia. Mukaan lähti merilohta ja ahventa savustettavaksi sekä aikaisemmin erinomaiseksi todettuja kalapihvejä välipalaksi. Sitten vielä pikavisiitti Leistin Leipomoon. Ei kesää ilman Leistin limppua, lihiksiä ja possoja. Valmistin seitsemän hengen seurueelle alkuun savulohisalaatin, pääruuaksi sinihome-kinkkumuurikkalettuja ja jälkiruokaletutkin tuli paisteltua.

Lettu, marjoja, jäätelöä ja kirsikkakastiketta.

Haarukointia Turussa

Jälleen matkapäivä. Bussilla Helsinkiin ja junalla Turkuun. Sovin tapaamisen ystävän kanssa Mamiin. Singaporelaiseen tyyliin kävimme jonon jatkoksi ravintolan ulko-ovelle. Noin kymmenen minuuttia ja terassilta vapautui pöytä. Mamin gazpacho ei yltänyt Sinnen tasolle, mutta keiton kanssa tullut leipä paahdetulla munakoisolla oli maukas suupala. Valitsin pääruoaksi Wallenbergin pihvin. Voissa paistetut perunat ja apposet korvasivat perunasose ja herne klassikkolisäkeparin. Laaturuokaa ilman kikkailua, juuri sitä mistä Mami tunnetaan, ja joka saa asiakkaat palaamaan.

Loman loppupäivät olin allakoinut Turussa oleskeluun. Tein piknikin Ruissalon Kansanpuistoon, jossa nautin myös erinomaiset munkkikahvit. 

Michael Björklundin Pub Niskassa paistetaan niin sanottuja peltileipiä. Saunapalvikinkkua ja tuoreita herkkusieniä sisältävä peltileipä osoittautui, noh, hyväksi pizzaksi. Pubissa on itsepalvelu. Vesikannua pöytään kantaessani vieressä istuva rouva sekoitti minut henkilökuntaan ja vihjasi käsipaperin olleen loppu naistenvessasta. Molemmanpuoleista hämmennystä seurasi yhtaikainen lamppujen syttyminen ja naurunremakka. Pub Niska kerää takaseinän liitutaululle tukkimiehen kirjanpidolla Turun paras pizza -kehujen lukumäärää. Jätin oman viivan piirtämättä, sillä paljon somehehkutusta osaksekseen saanut Pizzarium oli vielä kokeilematta.

Kasvispizza.

Jutellessani turkulaisten kanssa huomasin, että yllättävän harva oli käynyt Hansakorttelin Kultatalon food courtissa sijaitsevassa Pizzariumissa. Sääli niitä piruparkoja, jotka ovat sivuuttaneet nämä palapizzat! Kuohkea pizzapohja syntyy hapanjuureen leivotusta ja kaksi vuorokautta kohotetusta taikinasta. Ällistyttävän hyvän pohjan päälle laitetaan yksinkertaisia ja laadukkaita täytteitä. Kokonaisuutta kauniisti pyöristävä tomaattikastike on myös erityismaininnan arvoinen. Palapizzakonseptissa on se etu, että näin pääsee näppärästi maistelemaan eri versioita. Lähdin kolmen slaissin taktiikalla eteenpäin. Ensimmäisessä ei ollut lainkaan juustoa. Ohuita kesäkurpitsan viipaleita, kirsikkatomaatteja, chiliä ja laadukasta oliiviöljyä sisältävä pizza sai hymyn korviin. Eivätkä salami- ja herkkusienipizzakaan jääneet kauaksi ensimmäisen palan täydellisyydestä. 

Yksinkertaistaminen on vaikeaa, mutta kun palat loksahtavat kohdalleen se on menoa. Olin aikoinaan kesätöissä lähiöpizzeriassa. Jos olisin saanut maistaa Pizzariumin tuotteita siihen aikaan, olisin varmaan pannut pizzalapiot santaan, patakintaat naulaan ja poistunut paikalta. Terveissii Roomasta, eiku Turust. Olen sanaton.

Pinellan lounasmenukin jäi mieleen. Tarjoilijan nostaessa eteeni jättimäisen karitsan paahtopaistisalaatin kysyin epäuskoisena, että tuliko annos oikeaan pöytään. Ruokaisaa alkusalaattia seurasi paistettu lohi, jota täydensi makoisa äyriäis-kasvispaistos ja sitruunahollandaisekastike. 26 euron hintaan sisältyi vielä lasi valkoviiniä ja jälkiruoka, joka oli tuoreista vadelmista tehty mousse. Jos terassilounas Aurajoen varella Kajaanista lomamatkalle saapuneen ystäväperheen kanssa oli mieleenpainuva,  niin sitä oli myös Ruissalossa samana iltana nautittu illallinen.

Turun Pursiseuran ravintolalla on pitkä historia. Ravintolatoiminta aloitettiin 40-luvulla vuonna 1917 rakennutussa huvilassa. Tänä päivänä ravintolan toiminnasta vastaavat Juha Pokka ja Mikko Vainio. Asettauduimme ilta-aurinkoiselle terassille ja tilasin alkuun ranskalaisen kalakeiton, 14 e. Liemi sai potkua cayennepippurista. Keitossa oli kesäkurpitsaa, lohta, kalamoussea ja vihersimpukka. Keittoa tukevoitti juustokuorrutettu leipä ja miedosti rakuunainen aioli. Hellekesä tai sydäntalvi, tämä on täyden kympin keitto. 

Jatkoin kevyesti paneroiduilla ja voissa paistetuilla ahvenfileillä, 25 e. Perunaa, paprikaa ja kantarelleja ja kermakastiketta tällä kertaa lisäkkeinä. Pursiksella ei piperretä vaan luotetaan hyviin raaka-aineisiin ja vanhan ajan oikeaoppisesti tehdyn ravintolaruoan vetovoimaan. 

Ruokatäpinöissäni en voinut sivuuttaa pannacottaa, mansikoita ja raparperia, 9 e. Oikea päätös.

Pannacotta.

Vaatii pokkaa laittaa Jean Anthelme Brillat-Savarin kuuluisat gastronomian teesit ravintolan seinälle. Mutta Pursiksella osataan. Ravintola ansaitsisi paikkansa Where Chefs Eat -kirjan sivuilla.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänä vietimme illallanistujaisia kaveriporukalla. Vaadin päästä keittiöpuuhiin. Kävin tekemässä ostokset kauppatorin maan mainioilla Lindrothin ja Sorrin kojuilla. Kauniisti esille laitetuista myyntitiskeiltä lähti paljon heräteostoksia mukaan. Saavuin hyvissä ajoin paikan päälle ennen vieraiden saapumista ja päivä kului rennon kesäkeittämisen merkeissä.

Sangrialaseja kilistellen toivotimme vieraat tervetulleiksi ja hauskanpito alkoi. Alkuun olimme valmistaneet gazpachoa kuumaa kesäpäivää viilentämään. Keitto tarjoiltiin valkosipuliaiolilla ja retiiseillä päällystetyillä grillileivillä. 

Aperopalaa.

Isäntä grillasi naudan ribsejä, porsaankylkeä ja possunpotkaa. Valmistin gazpachon sivutuotteena syntyneestä tomaattivedestä tomaatti-sitruunatimjamikastikkeen. Mukavan pirtsakka kastike toimi rasvaisen lihan seurassa. Grillilihan seuraksi tarjosimme kesäistä pyttipannua. 

Pyttipannu.

Talon emäntä valmisti juhlapöytään näyttävän enkeltenkakun. Marenkikakkupohjan täytteenä oli lemon curd –tahnaa ja syntinen määrä parhaimmillaan olevia kotimaisia marjoja. Taivaallista.

Enkeltenkakku.

Toinen lomaviikkoni oli lämpimin viikko 50 vuoteen. Viimeinenkin lomapäivä kului rennon grillaamisen merkeissä velipojan luona. Värkkäsin hodareita possun ribseistä ja tulisesta kaalisalaatista. 

Ennen Helsinki-Vantaalle lähtöä päätin ostaa uusia perunoita Singaporeen. Perunoita keitellessä paluu arkeen tulisi olemaan hieman pehmeämpi.

KUVAT: Gastronomi Kiiski (iPhone 5)