lauantai 10. marraskuuta 2018

Sanoista tekoihin



Suurimman osan kaikista hienoista ruokalajeista ovat kehittäneet ihmiset, jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa.
- Rupert Croft-Cooke

Suomalainen ruokakulttuuri puhututtaa. Ja hyvä niin!

Itsevarmuutta, intohimoa, tavoitteellisuutta, yhdessä tekemistä ja markkinointia.

Näillä eväillä suomalaiset huippukokit nostaisivat suomalaisen ruoan tunnettavuutta Viisi Tähteä -lehdessä julkaistun jutun perusteella.

Tasainen, laadukas, persoonallinen ja ennen muuta suomalainen, perusteli Suomen Gastronomien Seura helsinkiläisravintola Juuren valintaa Vuoden ravintolaksi 2010.

Perusteluissa mainittiin myös Juuren sapakset, espanjalaisista tapaksista innoitteen hakeneet pienet annokset. Ravintolan vieras tutustuu suomalaiseen ruokaperinteeseen ja maamme hienoihin raaka-aineisiin ilman piiperrystä nauttiessaan sapaksia. Konstailemattahan nautimme myös suomalaisen pitopöydän ja voileipäpöydän antimet.

Juuren ei ole tarvinnut muuttaa linjaansa. Maku, alkuperä ja intohimo - itsevarma tekeminen ja usko omaan tulkintaan suomalaisesta keittiöstä on kantanut pitkälle.

Singapore juhli 50-vuotisjuhlaansa Suomen valmistautuessa Suomi 100 -juhlintaan. Uusi singaporelainen keittiö, mod-sin cuisine pääsi vauhtiin 10 vuotta ravintola Juuren perustamisen jälkeen.

Uudistettu singaporelainen keittiö tarjoaa nuoren kokkisukupolven näkemyksen Singaporen ruokakulttuurista. Paikallinen makumaailma saattaa kohdata italialaisen keittiön, annosten esille laittoon panostetaan ja asiakas yllätetään esimerkiksi tarjoamalla Singapore chili crab -jäätelöä.

Mediassa taajaan näkyvät kokit nostavat singaporelaisen ruokakulttuurin arvostusta, vaikkakaan illallinen näissä huippupaikoissa ei sovi monen lompakkolle.

Kaupunkivaltiossa vierailevat kansainväliset ruokavaikuttajat viedään tutustumaan sekä katukeittiöön että paikallisiin fine dining -ravintolohin kokonaiskuvan muodostamiseksi maan ruokakulttuurista. Paikallinen Maailman 50 parasta ravintolaa -jengi toimii usein oppaana.

Vientiäkin harjoitetaan. Singaporen matkailunedistämiskeskus lähettää ruokalähettiläänsä maailmalle Passion made Possible -otsikon alla. Ruokalähettiläiksi on valittu uskottavia tekijöitä markkinointikoneiston pysyessä taka-alalla.

Monet suomalaista ruokakulttuuria kritisoivat nostavat esiin Suomen lyhyen historian ja maan köyhyyden. Kansallisvaltioiden aika on kovin lyhyt ja vaillinainen mittari ruokakulttuuria tarkastellessa. Kulttuurin juuret ovat syvemmällä, eivätkä sidoksissa valtakunnan rajoihin.

Suomessa on syöty hyvin jo ennen itsenäistymistämme. Esimerkiksi Imatran Valtionhotellin vihkiäispäivällisellä vuonna 1893 tarjottiin mm. vapaana virtaavan Vuoksen kuohuista pyydystettyä taimenta hollanninkastikkeen kera ja paistettuja peltopyitä kansainväliselle juhlaväelle.

Tällaiset illalliset olivat harvojen herkkuja. Aateliskartanoilla, pappiloilla ja porvaristolla oli aikaa ja mahdollisuus nauttia ruoasta. Mäkitupalaiset tökkäsivät puulusikkansa seinänrakoon yksinkertaisen aterian päätteeksi.

Eipä ollut kehumista tavallisen väen oloissa kaukana Malakan niemimaan kärjessä. Imatralla keittiömestari lorautti sherrya maa-artisokkakeittoon ja englantilaiset nauttivat kello viiden teensä parempaa elämää etsimään saapuneiden siirtolaisten purkaessa laivoista raskaita taakkoja. 

Vähät tienestit saattoivat kulua rikollissyndikaattien pyörittämissä oopiumiluolissa tai bordelleissa. Terveyden menettämisestä oli lyhyt matka maan poveen.

Tältä ajalta ovat kuitenkin monet singaporelaisten suosikkiruoat. Juuttisäkkejä kannettiin possunkylkiluukeiton vahvistamana tropiikin kuumuudessa.

Nykyään bak kut teh -kulhossa on lihaisia kylkiluita valkosipulin ja mausteiden kanssa. Keiton alkuperä juontuu Kaakkois-Aasian varhaisiin satamakaupunkeihin ja vielä pidemmälle Kiinaan, mutta singaporelaiset ylpeästi esittelevät ruokalajia yhtenä kansallisruokanaan, sillä se on säilynyt ja kehittynyt vuosisatojen kuluessa.

Tätä ja satoja muita arkisia ruokalajeja arvostetaan. Arvostus näkyy päivittäisessä keskustelussa ruokalajin laatukriteereistä ja siitä, mistä saa parhaimmat annokset. Ilman keskustelua kulttuurin elinvoima näivettyy.

Meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa ruoasta keskustelemisessa monilta muilta kansakunnilta.

Tosin ei ole kovinkaan montaa vuotta kun työnteolta ei jäänyt pahemmin aikaa ruokakeskusteluille, eikä tosin ruoan yksipuolisuudesta johtuen ollut kovinkaan paljon keskustelun aiheitakaan.


Keittotaidossa, kuten muissakin taiteen lajeissa, on yksinkertaisuus täydellisyyden merkki.
- Curnonsky

Yksinkertaista ja vaatimattomista aineksista tehtyä ruokaa ei pitäisi väheksyä. Kun raaka-aineet ovat yksinkertaisia, ruoan herkulliseksi valmistaminen on ollut ihmisten kekseliäisyyden varassa.

Yksinkertainen ruokalaji pakottaa yksityiskohtien hallintaan. Italialaiset ovat tarkkoja pastan kypsyydestä. Koska olet viimeksi kuullut tunteikkaan keskustelun varhaisperunan oikeasta kypsyydestä ja läskisoosin jauhojen paahtamisen taiteesta?


Ostin markkinoilta viipurinrinkelin. Edellisestä kerrasta oli kulunut aivan liian pitkä aika. Karjalan kannakselta kotoisin oleva isoäitini tarjosi rinkeleitä usein. Hän myös tutustutti talonyhtiönsä naapurit aitoon karjalaiseen ruokakulttuuriin. Se avarsi monen varsinaissuomalaisen näkemystä suomalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuudesta. Kotoisat ruoat toivat taatusti myös uskoa ja lohtua siirtokarjalaisten uuteen elämään uusilla paikkakunnilla. Vahva (ruoka)kulttuuri-identiteetti auttoi kestämään monien kokemaa ryssittelyä.

Maailma muuttuu nopeasti. Paikallaan pysyäkseen on juostava nopeasti. Ruokaperinteet jäävät jalkoihin, jolleivat ne pysy ajassa mukana.

Suomalaisten elintaso on noussut huikeasti itsenäisyytemme aikana, olemme kansainvälistyneet, teknologia on tuonut jääkaapit joka kotiin ja nyt illallinen on muutamalla kännykän hipaisulla kotiovella, perhekoko on pienentynyt, ostokäyttäytymistä ohjaavat uudet arvot ja monet muutkin seikat ovat vaikuttaneet siihen mitä lautaseltamme löytyy.

Saaristolaismarkkinat, silakkamarkkinat, maalaismarkkinat ja muutkin markkinat tarjoavat edelleen mahdollisuuden ostaa paikallisia herkkuja, joita ei löydy kauppaketjujen myymälöistä. Kannattaa käydä ostoksilla ja huolehtia omalla lompakolla ruoka- ja markkinaperinteen säilymisestä.

Kehittyäkseen ravintolakulttuurimme tarvitsee jatkuvaa parantamista kolmella tasolla.

Jos suomalaiset lounasravintolat tarjoaisivat yhtä hyvää kotiruokaa ja asiakaspalvelua kuin vantaalainen Sapusca, harvempi viitsisi tuoda kaupan eineshyllyltä valmisruokia työpaikkansa jääkaappiin. Sapuscan hyvän ruoan takaa vankka ammattitaito ja monipuolisen asiakaskunnan kunnioittaminen.

Jos yhä useammasta suomalaisesta kaupungista saisi yhtä herkullista verimakkaralla täytettyä viiriäistä kotimaisten omenasiivujen kanssa kuin se, jota sain viime viikolla Gastro Cafe Kalliossa nauttia, yhä useampi suomalainen oppisi maksamaan hyvistä raaka-aineista taidokkaasti tehdystä ravintolaruoasta.

Kolmas kategoria liittyy elämyksellisyyteen ja asiakkaan yllättämiseen. Bo Innovation -ravintolan omistaja Alvin Leung kertoi minulle haluavansa herättää asiakkaissa vau-elämyksen illallisella.

Hänen tavoitteensa on saada asiakkaat toteamaan illallisen päätteeksi nauttineensa elämänsä parhaan aterian. Tavoite on kova sillä kolmen Michelin-tähden asiakaskuntaan kuuluu paljon hyvin syöneitä gastronomeja.

Leung kertoi pyrkivänsä ymmärtämään mikä teki lähtemättömän vaikutuksen asiakkaaseen ja mikä saa herkkusuun palaamaan hänen ravintolaansa. Tämän kiteytettyään hän pyrkii parantamaan entisestään.

Leung rakentaa persoonallisella tavalla hongkongilaisten ruokaperinteiden ja makujen varaan tavoitellessaan kaikkien aikojen parasta illallista ilta toisensa jälkeen.

Kahden vuoden projektiksi suunniteltu Finnjävel onnistui monissa annoksissaan tuomaan suomalaisen makumaailman lautaselle fine dining -kriteerit täyttävällä tavalla. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten Finnjävelin tarina olisi jatkunut.

Vaikka elämme voimakkaan muutoksen keskellä, suomalaisessa ruokakulttuurissa on paljon pysyvää.

Vuodenajan vaihtelut ja niihin liittyvät ruokasesongit ovat ennallaan. Silakka on edelleen silakkaa, vaikka sen dioksiinipitoisuudet ovatkin nousseet. Luonnonmarjat ja sienet maistuvat samalta kuin ammoisina aikoina. Hapattaminen noudattaa samaa prosessia vuosisadasta toiseen ja leppäsavu tuottaa saman miellyttävän maun kalaan kuin ikivanhoilla nuotiopaikoilla tai saunassa. Hirvi juo metsäpuroista ja lähteistä raikasta vettä ja syö monipuolisesti metsän antimia. Hirvenlihan ravinnetiheys on edelleen huima ja sen maistaa. Maistamme samat perusmaut esivanhempiemme tapaan ja hollanninkastike valmistetaan lohen seuraksi samalla reseptillä kuin Imatran Valtionhotellissa aikanaan.

Uutta suomalaista keittiötä on turha alkaa sorvaamaan tunnistamattomaksi.

Christer "Krisa" Lindgrenin Kiehuu! - Uusi suomalainen keittiö teos julkaistiin samana vuonna kun Juuri valittiin Vuoden ravintolaksi.

Ajan hammas ei ole purrut kirjan teemoja. Kari Aihinen kunnioittaa kirjassa suomalaisia raaka-aineita ja poron- ja karitsanlihan tuottajia. Poronsydänconfit saa seurakseen maapähkinäpyreetä ja marinoitua punakaalia. Paistettu karitsankateenkorva ja savustettu karitsankieli taas tarjoillaan sienitapiokan, paistettujen kantarellien ja haudutetun sipulin kanssa. Ostaisin!

Julia Pihlströmin mukaan nuoria tekijöitä kiinnostaa nyt omavaraisuus ja ekologinen ruoanlaitto.

Suomalaisella keittiöllä on paljon annettavaa näihin arvoihin pohjautuvaan gastronomiaan.

Resepti kansainvälisen kiinnostuksen nostamiseksi on selkeä kokkisukupolvesta riippumatta.

Kuka astuu pyyteettömästi kansakunnan keittiön luukulle huolehtimaan ravintoloiden asiakasuskollisuuden parantamisesta ja käy tekoihin suomalaisen keittiön puolesta niin arkena kuin juhlassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti