Wrightin veljekset tuovat osterit arki-iltojen iloksi

Ostereita on syöty Britteinsaarilla iät ja ajat. Rannikoiden ja jokisuistojen osteriesiintymät tarjosivat halvan proteiinikorvikkeen lihalle teollistumisen ja vilkkaan maaltamuuton aikana. Ostereita myytiin Lontoon kaduilla vankkureista ohikulkijoille ja jaettiinpa niitä pubeissa jopa ilmaiseksi porterin tai stoutin ostajalle.

Tältä ajalta on peräisin piirasresepti, jonka täytteenä on lihaa ja ostereita. Mitä varattomampi perhe, sitä enemmän ostereita piiras sisälsi.

Osterikannat hupenivat ja ostereilla nautiskelu jäi harvojen huviksi.

Kesti yllättävän kauan ennen kuin osteriveitset alkoivat jälleen heilua toden teolla.

Sanonta "The world is your oyster" on lähtöisin William Shakespearen näytelmästä Windsorin iloiset rouvat. Lausahdus tarkoittaa, että maailma on mahdollisuuksia täynnä ja saavuttaakseen jotakin on tartuttava tilaisuuteen. 

Osterien ystävien on osaltaan kiittäminen osterien paremmasta saatavuudesta Ranskasta alkanutta tapahtumaketjua.

Pariisissa asunut Ben Wright sai toimeksiannon ranskalaisten osterien vientikuvioihin liittyvissä asiossa. Työhönsä leipääntynyt lakimies innostui tyynenmerenosterien viljelystä ja kaupankäynnistä. Hän sai suostuteltua siskonsa kanssa seurustelleen Robin Hancockin liikekumppanikseen. Ääniteknikon ja musiikkituottajan työt maailmantähtien parissa saivat jäädä kaksikon paneutuessa merenherkkujen lautaselle saattamiseen.

Alku oli tahmeaa. Kummallakaan ei ollut ravintola-alan kokemusta saati kunnollisia suhteita alan toimijoihin. Edes Lontoosta ei löytynyt vielä tuohon aikaan kunnollisia markkinoita ja asiakaskuntaa ostereille. Maahantuonnin alkaessa vuonna 2002 ostereita myytiin lähinnä Harrodsilta ja Mayfairin hienostoravintoloiden äyriäisvadeilta.

Kaverukset päättivät lisätä kysyntää esittelemällä tuotteitaan laajemmalle asiakaskunnalle. Heidän onnekseen vaikutusvaltaiset keittiömestarit, kuten Mark Hix ja Tim Hughes ottivat laadukkaat osterit listoilleen. Ajoitus oli muutenkin oikea. Monet muut ravintolat seurasivat perässä yrittäjien panostaessa asiakkaidensa kouluttamiseen. Myös yleisölle järjestetään kursseja, joidenka aikana pääsee perehtymään ostereiden ihmeelliseen maailmaan maistelun ohessa.

Kolme vuoden yhtäjaksoisen kasvun jälkeen he vuokrasivat Cornwallin herttualta prinssi Charlesilta The Duchy of Cornwall -osteriviljelmän. Samana vuonna avattiin myös ensimmäinen Wright Brothers -ravintola Lontoon Borough marketille.

Tänä päivänä kaupungissa on neljä Wright Brothers –ravintolaa. Ison-Britannian saaren läntisimmässä kärjessä sijaitsevan osterifarmin tyynenmerenosterin ja kotoperäisten Duchy-osterien vuosituotanto ylittää 10 miljoonan rajan.

Mitä Lontoo edellä, sitä muut perässä. Wright Brothersilla onkin kasvusuunnitelmat valmiina saarivaltion muihin kaupunkeihin. 

Onpa osterien tarjonta lisääntynyt ilahduttavan paljon helsinkiläisissäkin ravintoloissa viime aikoina. Osterien syönti on arkipäiväistynyt.

Ei Lontoon matkaa ilman Wright Brothersilla käyntiä

Pidän merenelävistä. Portugali oli pitkään suosikkilomakohteeni sieltä löytyvien erinomaisten kala- ja äyriäisravintoloiden vuoksi. Tosin juuri Lissabonissa olen sairastunut ostereista.

Pääsin loman pilanneesta sairaskokemuksesta yli vasta Singaporen sunnuntaibrunssien osterivalikoimien edessä. Korkealuokkaiset osterit lennätetään ympäri maailmaa luksushotelleihin tarkasti kontrolloidun logistiikkaketjun kautta. Henkilökunta on opastettu hylkäämään vähänkin epäilyttävät osterit asiakkaan edessä tapahtuvan avauksen yhteydessä.

Olen käynyt lukuisia kertoa Wright Brothersilla. Parhaimpina päivinä sekä lounaalla että illallisella.

Lontoosta löytyisi toki mielenkiintoisia ravintoloita koluttavaksi, mutta kantapaikassa on omat etunsa. Henkilökunta tervehtii iloisesti ja saattelee leppoisasti rupatellen lämpimän keittiön vierestä löytyvälle vakiopaikalle. Siinä on mukava seurata annosten valmistumista ja vaihtaa muutama sana vuorossa olevien kokkien kanssa.

Ravintolasta saa ostereita myös eri tavoin kypsennettyinä. Suosikkini on osterit Rockefellerin tapaan. Vihreä yrttivoi ja kaasugrillin alla ruskistuvat leivänmurut maistuvat erinomaiselta mineraalisen osterin kera.

Wright Brothers on paljon muutakin kuin osteriravintola. Päivittäin vaihtuvalta ruokalistalta löytyy mistä valita. Pidän erityisesti nopeasti grillatuista Skotlannin makrillista. Rasvainen kala tarjoillaan kirpeän salaatin kanssa.

Sillikin on arvossaan. Etikkaliemessä kypsennetyt sillirullat maistuvat perunasalaatin ja ranskankerman kanssa.

Dressed Devon Crab.

Monet annokset sopivat helposti jaettavaksi. Voin ja valkosipulin kanssa paistettavat katkaravut katoavat nopeasti paahtoleipäviipaleen päältä, jollei pidä puoliansa. Todellista herkuttelijaa saattaa sen sijaan onnistaa, jos pöytäseurueessa ei ymmärretä rapujen aivonesteiden imeskelyn autuutta.

Samoin kuin Jumbon Citymarketissa, WWF:n kalaoppaassa punaisella värillä vältettäväksi indikoitua liikakalastettua rauskua on toisinaan tarjolla. Tein kotiläksyt valitettavan myöhään ruskistetun voin ja kapriksen tuoksun viedessä huomioni muualle. Rapeaksi paistetusta rauskun siivestä jäi jäljelle vain pieni luu rouskutellessani rustot ja niiden välistä löytyvät rasvaiset lihasuikaleet.

Turskaa ja sieniä.

Vakiolistalta löytyy perinteinen kalakeitto ja englantilainen kalapiiras. Sileä keitto lämmitetään ja maustetaan erikseen jokaiselle ruokailijalle. Kalakeitto saa vierelleen ranskalaiseen tapaan rouillen, gruyère-juustoa ja patongin siivuja. Kalapiiras on kuohkeasta perunamuusista, lohesta ja savustetusta koljasta tehty paistos. Pyöreältä valurautapannulta tarjoiltava annos valkoviinilasin kanssa on todellista lohturuokaa raskaan työpäivän jälkeen.

Fish & Chipsiä etsivän kannattaa jatkaa matkaansa, sillä Wright Brothersissa ei paisteta ranskalaisia perunoita. Pääruokien kanssa on usein tarjolla keitetyt perunat tai kasvislisäke. Fritattavaksi päätyy sen sijaan pieniä mustekaloja ja tartarkastikkeen kanssa tarjottavia kokonaisena syötäviä pikkukaloja.

Näyttäviä äyriäisvateja saa erikokoisina. Deluxe-vati maksaa 150 euroa. Edellisellä käyntikerrallani takanani istuva kolmihenkinen perhe puuhasteli useamman tunnin merenelävien parissa.

Fruits de Mer -äyriäisvati.

Jälkiruokalista luottaa huolella valmistettuihin klassikko-annoksiin. Makean nälkä taittuu esimerkiksi laadukkaasta suklaasta valmistetun tahmean suklaamoussen ja suolakaramellikastikkeen avulla.   

Wright ja Hancock ovat selkeästi panostaneet rautaisiin keittiöammattilaisiin. Mitä todennäköisemmin kovaa palkkaa nauttivien mestareiden pestaamisessa on etunsa. Kiireisempänäkin aikana koko lämpimän keittiön ruljanssi pyörii kahden ammattilaisen voimin. Annokset valmistuvat hosumatta ja keittiö pysyy putipuhtaana. Ammattimiesten ei tarvitse seurata kelloja tai mittareita: vuosien varrella kertyneen kokemuksen avulla kalojen kypsyydet ja paistopinnat ovat aina kohdallaan.

Rob Malyon osaa kalankäsittelyn niksit.

Suoraviivainen keittäminen ja kikkailematon reseptiikka näkyy hinnoissa. Ulkomaan päiväraha riittää hyvään illalliseen parin viininlasin kera. Vahva suositus sekä työmatkalle, että lomareissulle.

KUVAT: Wright Brothers